~Poutiselämää~

Kipinä. Meillä jokaisella on hehkuva pieni kipinä. Sen kotiosoite on sydämessäsi. Osalla helposti löydettävissä, mutta suurimmalla osalla se on vaikeammassa paikassa himmeänä tai sitten sen olemassaoloa ei ole tiedostettu ja hyväksytty, vaikka se kipinöisi! Sydämen ulkopuolinen maailma koittaa tietämättään sammuttaa kipinää. Ulkopuolisten odotukset ja vaatimukset on asioita, jotka tukkii kipinän näkyvyyden ja sumentaa kirkkauden. Kun elää tunteella, voi vahvempien vaatimukset luoda tunteita, joiden ansiosta oman kipinän tärkeys himmenee, jopa unohtuu. Osa tiedostaa kipinänsä ja koittaa saada nuotiota aikaan. Kun puut on märkiä, tuulee ja tulentekovehkeetkin puuttuu, on turha olettaa kunnon liekkimerta. Toisto, toisto, toisto ja toisto. Tämä on se juttu, jossa suomalaista sisua oikeasti tarvitaan. Sinnikkyyttä, jolla päästä omaan päämäärään! Yksin päämäärän saavuttaminen on lähes mahdotonta. Siksi sinunkin apua tarvitaan. Puhun kannustamisesta, uskomisesta toisen vahvuuksiin ja ...

Ystäväni kiitti eilen siitä, kun jaksan olla positiivinen. Tuo kiitos ilahdutti ja toisaalta herätti ajattelemaan. Olenko oikeasti positiivinen? Elämässäni on tapahtunut paljon. Menneisyyden ystävät ja tärkeät ihmiset muistan yhä samalla lämmöllä, kuin olisin juuri ollut heidän kanssa tekemisissä. Onko se voimavarani? Ei välttämättä, jos odottaisin vastapuolelta samaa lämpöä ja avointa kiinnostusta. En odota. Vastasin ystävälleni, että positiivisuus on opeteltava. Minulle ei pommiteta joka päivä aurinkoa ja tähtipölyä vaan ne onnenaiheet on poimittava itse. Niitä pitää vaalia ja ihan aina en ole hymy korvissa. Kiitollisuudenaiheita pitää välillä etsiä ja välillä on otettava takapakkia. On hyväksyttävä muutkin tunteet, kuin onnellisuus. Elämässäni on ollut energiasyöppöjä negatiivisuudessa vellovia ihmisiä. Ahdistuin joskus pelkästä ajatuksesta nähdä. Tiesin, ettei seuraavat tunnit sisällä onnenaiheita tai toivoa. Nyt elämässäni on voimavirtaa. Aitoa helppoa yhdessäoloa, hymyä, ...

Vaikka ensimmäisen cellresetin optimointiaika on yhä meneillään, en malta hehkuttaa tulevaa seuraavaa kehokuuriani. 2017 vuosi alkaa nimittäin itseni hoitamisella, kehon puhdistamisella. Jälleen sanotaan heipat suolalle, sokerille, kahville, sipulille jne ja annetaan keholle työrauha. Ensimmäisellä kuurilla suurimmat muutokset tapahtui ensimmäisellä viikolla: mimmi muuttui ulkoisesti niin paljon, että väki kyseli, miten paljon olen laihtunut kesän aikana. Ennen kuuria uskaltauduin puntarille: painoin enemmän mitä vuosi takaperin. Nyt olen tietoisesti pois puntarilta. Se on stressiä aiheuttava kapistus, luotan enemmän omaan fiilikseen ja olooni. Pidän "valkoisia päiviä" yhä kuurin mukaisesti. Yhä pääkivut ja yllättävät väsymiset on mukanani, se on yksi suurin syy, miksi kuuri 2. niin kovasti odotan. Haluan energiaa, virtaa ja nämä pääkivut pois. Minulta jäi myös paljon opeteltavaa ensimmäisen kuurin jälkeen. Vedenjuonti on ehkä suurin opeteltava asia yhä edelleen. Se on ...

Elä elämääsi. Unelmoi. Aistit avoinna, sydän avoinna, kosketa halaten, kosketa puhuen, kiitä ja kehu ennemmin kuin tyydyt omaan arkeen ilman haastetta tai tavoitetta. Sitä itse kukin luo itse itselleen asioita, mitä haluaisi kokea. Jos elää toisen tahdon alla, ei unelmia varmastikaan löydy muualta kuin lastensaduista. Olen elänyt hiljaiseloa ja samalla ehkä sosiaalisinta elämää koskaan. Olen koittanut pitää yhteyttä niihin, jotka mennä porskuttaa pää kylmänä elämässään eteenpäin hymynkare huulilla. He ovat minun silmissä niitä superihmisiä, joiden sydän hehkuu lämmintä kultaa. Joiden hohteessa lataan akkuni. Välillä on jännä huomata, miten pieni oma lähipiiri oikeasti on. Miten vaikeaa on pyytää ketään kahville. Moni ei ehdi edes vastaamaan kahvikutsuihin tai näkemispyyntöihin. Ei hätää, en loukkaannu hiljaisuudesta viestilaatikossa, meillä on onneksi maailma elettävänä somemaailman ulkopuolella, minullakin.  Tämä vuosi on ollut yksi opettavimmista. Olen harjoi...

Valvoin pitkään viime yönä. Heräsin esikoisen huutessa isiä huoneessaan. En tiedä, kauanko pyörin. Ehkä tunnin kaksi. Tänään olen vähän väsykärtty ja nukun ehkä päiväunet. Hereillä ollessani nautin nukkuvasta juniorista, joka oli poikittain pinnasängyssä, pää minun tyynyä vasten. Suukottelin satoja kertoja hänen päälakea ja ihmettelin sormia. Koitin peitellä viileitä varpaita-turhaan. Muisto omista päikkäreistä iskän kainalossa nousi siinä samassa mieleen. Kun siskon kanssa vallattiin molemmat kainalot ja otettiin tirsat. Välillä meillä oli pullatehdas. Leivottiin iskän selkä pöytänä toimien pullaa. Välillä mielessäni pyöri niitä positiivisia ihmisiä, joista olen aikoinani saanut voimaa. Nimet ja kasvot seilasi unenomaisesti mielessä. Miten kummassa niin moni on päässyt ajautumaan minusta kauas? Saanko edes kaikkia yhtä lähelle, mitä joskus? Elämä on matka. Sitä taivalletaan kukin omalla polulla. Joskus vieressä taivaltaa joku kannustaen tai tehden matkasta vaikeamman. On ihmisiä...

Liihottelen. Elän viikonlopun energiasta. Elän sydämestä irtoavista hymyistä, katseita ja kehuista. Halasin upeita tyyppejä ja sain monta uutta positiivista facebookpäivittäjää listoille. Kesäkuusta lähtien olen saanut paljon uusia ihmisiä kaveriverkostooni. Osa heistä tulee olemaan työkavereitani, tiimiä ja osa varmasti nousee helmiksi rinnalleni pitkäksi aikaa! Milloin viimeksi olen saanut näin tiuhaan uusia virtaa-antavia ihmisiä lähelleni? En todellakaan muista, olenko edes? Viikonloppuuni sisältyi tiimipäivä Helsingissä sekä kansallinen kongressi. Voin kertoa, molemmat päivät toi suuresti hyvää virtaa. Uskoa omaan itseen ja uskoa omaan tekemiseen. Unelmat sai uusia vahvoja viivoja. Mä niin teen työtä oman parhaani eteen. Ei kukaan muu kykene tuomaan minun onnea, jonka vain itseni haastamalla voin saavuttaa! Kun joskus olen kysellyt ihmisiltä heidän unelmista, on vastaus ollut lottovoitto! Miten lottovoitto voi olla unelma? Miten paljon sen saavuttamiseen tehdään työtä? Asia ...

Arki on saapunut kotiin. Ei kellon vahtimista ja annosten punnitsemista, paitsi "valkoisina päivinä", jolloin päivä menee tismalleen kuuriohjeiden mukaisesti. Tänään on neljäs valkoinen päivä optimointiaikanani.  Nämä tiukat valkoiset päivät jää arkeen. Päivä, jolloin en syö suolaa, sokeria,sipulia ja kahvia. Päivä, jolloin ei liikuta ja jolloin pää lyö tyhjää. Muutoin valkoinen päivä sujuu rutiinilla. En edelleenkään kaipaa mitään tiettyä ruokaa, mutta leipää syödessä iskee aina se himo syödä vielä pari viipaletta lisää. Cellresetin ja optimoinnin aikana olen todennut vedenjuonnin vaikeaksi. En tunne janoa enkä muista pitää vettä lähellä. Silti vesilasi tulee juotua nopeasti ja vaivattomasti, kunhan muistan tarttua juomalasiin.  Olen todella tyytyväinen itseeni. Kiitollinen, kun sijoitin itseeni ja kehooni. Luulen, etten olisi millään muulla tavoin saanut yhtä hyvää sysäystä terveellisempään ja kevyempään oloon.  Olen iloinen toisten kuuraajien upeista tu...

Kesäkuusta lähtien olen opetellut ja sallinut. Antanut mielikuvituksen juosta ja lentää. Opetellut iloitsemaan ja itkemään liikutuksenkyynelissä kylpien. Olen haaveillut kiireettömistä ja välillä haastavan kiireellisistä päivistä. En ehkä kesäkuussa tajunnut, miten ihanaa työtä vielä joskus tulen tekemään ja kuinka avoimia ihmisiä tulen tapaamaan. Kuluneen puolen vuoden aikaan mahtuu monta upeaa kultaista persoonaa ja tuttavuutta. Jos heidän tuomaa energiaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi LOISTAVAa. Hyvinvoiva ihminen loistaa. Silmät hehkuu ja hymy venyy korvasta korvaan. Minä olen saanut pidettyä erään viherkasvin hengissä yli kymmenen vuotta. Ja vasta nyt se kukoistaa kaikista hienoiten. Ennen oletin pelkän veden ja auringon riittävän. Nyt tarjoan ravinnejämävedet kukkamultaan ja viherkasvit kasvaa tällä hetkellä kilpaa. Kyllä me ihmisetkin pysytään elossa vaikka syötäisiin mitä. Toinen juttu, ravitseeko syömämme ruoka kehoa oikein. Vai käykö kuten minulle. Syön leiv...

Olo on kuin puulla, joka koittaa pitää viimeisistä ruskalehdistään kiinni tietäen niiden irtoavan maan mullaksi kuitenkin. Jää pelkkä puunrunko ja alastomat oksat. Sitä välillä unohtaa tekevänsä matkaa yksin. Sitä olettaa saavansa suuren joukkion heti lähtöviivoilla matkaan ja kaikki onnistuu sormia napauttamalla. Mutta eihän tämä elämä toimi niin. Elämä haastaa tunneskaalojen ääripäästä toiseen ilman varoituksia. Se, kuinka kauan hehkuttaa tai märehtii juttuja, on itse kunkin oma asia. Vaatii työtä löytää ympärille oikeat energiat, oikeat innostavat tyypit, jolla luodaan positiivista energiaa maailman ääriin. Elämässä kuuluu tuntea tunteita joka paletin värinapista ja matka kuuluu olla vaikeamaastoinen. Vaikeissa kohdissa niiden hyvien tyyppien energiat on tarpeen. Ne kannustaa yli isojen esteiden. Minun puu on tällä hetkellä vähälehtinen. Syyspakkasen ilma pistelee poskia ja terävöittää hengityksen. Yritän muistaa puiden oksien lehtivihreävarastot, ne näyttäytyy uusien leht...

Minulla on ollut ihana viikko. Hyvinvointiluentoja, omien siipien kokeilua ja runsaasti yhteydenpitoja, tärkeiden ihmisten näkemistä sekä deittejä tuleville päiville. Lisäksi saan elää kotiäitiarkea kahden herkän kovapääpojan kanssa. Ei ole stressiä töihin menosta, ei ole kiireisiä päiviä. Ja kun suunnataan kotiovelta maailmalle, on luvassa aina seikkailua. Optimoinnin ensimmäinen viikko suoritettu. Alku on ollut hämmentävä. Millä ohjeilla nyt syön, mitä syön ja kuinka usein. Menin syömään liian montaa " uutta" ruoka-ainetta heti optimoinnin alkuun ja kieleni meni vuorokaudessa haavoille. Ennen olisin yhdistänyt oireet tomaattiin.  Nyt viikkoja tomaattia syöneenä tiedän, ettei tomaatti yksinään aiheuta mitään ja leipäpala päivässä on saanut mahani kurnuttamaan loppu päivän. Leipä jäänee joka päiväisestä arjestani odottelemaan herkkupäiviä. Tarkkaavaisemmim jatkan tätä ruokavaliokokeilua, jotta oikeat syyt oireisiin löytyy. Tänään olen pitänyt "kuuripäivä...

Jos kysyisin, kenen seurassa sinulle tulee aina hyvä mieli niin uskon sinulle nousevan heti pari ihmistä mieleen. He ovat niitä, joiden kanssa jaetaan ilot ja surut. He ovat niitä, jotka rakastavat sinua ilman vaatimuksia. He uskovat sinuun. Voisitko kuvitella, että he uskovat unelmiisikin? Siksipä vaalikaa ihmissuhteitanne. Erityisesti niitä, joissa koet itsesi aidoksi, luotetuksi ja iloiseksi. Ahdistavat suhteet lyttää nopeasti oman mielen lähimpään kuralammikkoon. Tyytymättömyys, kiire ja stressi tarttuu. Aurinkoa on vaikea pitää täydessä loistossa, jos ympärillä pyörii harmaat sadepilvet ja ukkosmyrskyt. En kannata yltiöpäistä positiivisuutta. Moni voi hautautua siihenkin. Painaa päänsä positiiviseen höttöön ilman, että antaisi aitojen tunteiden olla ja mennä. Jokaisella on omat vastoinkäymiset. Se millä määrällä sisua ja päättäväisyyttä ottaa mukaansa, on asia erikseen. Minulla on ikävä niitä erityisiä suhteita, joissa on voinut vapaasti olla oma höpsö itsensä. Ilman t...

Arki on saapunut perheeseen. Se on uudenlainen, koska cellresetin tiukat säännöt on jäänyt rutiiniksi takaraivoon. Moni asia jää cellresetistä arkeen, nyt optimoinnilla opettelen soveltamaan uutta oppimaani arkeeni.  Yhä käytän cellresetissä käytettyjä lisäravinteita: optimaalisettiä, omegaa, q10, probioottivalmistetta(itse tehtynä), aminohappoja, puhdistusteetä sekä extrana käyttämääni rasvan- ja selluliitinpoistajaa cc-settiä. Pidin eilen elämäni kolmannen hyvinvointiluennon onnistuneesti. Paljon jäi sanomatta, mutta niinhän sitä aina jokin pointti unohtuu. Eilen tuli luennon jälkeen olo, että tästä tykkään ja voisinko oikeasti tehdä tälläistä työtä päätyökseni joskus.  Rakastan taiteilla ja olla luova. Ihastun maisemiin, kuten lenkkipolkuni mutkaiseen kohtaan, jossa asuu pieni lätäkkö suopursujen ympäröimänä tai viime viikon yölliseen taivaaseen, kun kuu kylpi harmaiden pilvien seassa. Entinen arki piti luovuuttani taka-alalla. En vaan jaksanut mitään p...

Jes minä! Hyvä minä! Kiitos minä! Olen tehnyt suuren työn oman hyvinvointini eteen. Koko kroppa kiittää uudella hohteella ja energialla minua tulevaan! Meni useita vuosia ennen kuin tajusin oman minän tärkeyden. Ei auta olla maailmassa pelkästään muita varten. Elämästä puuttui punainen lanka, kun en ollut asettanut itseäni etusijalle.  Näen ja tunnen yhä itsessäni sen miellyttäjä-tytön, jolta puuttui oma tahto ja mielipiteet. Olin toki tyytyväinen siitä, mitä milloinkin oli enkä kadu menneessä mitään. Minulla ei ollut omaa tahtoa eikä täten unelmiakaan. Ei ollut valmiina haaveina lasten nimiä tai lukumäärää, hääpäivän unelmapukua ja ohjelmaa, kotitalon lemmikkiarmeijaa tai unelmatyötä. Paluu cellresettiin: Koko kuurin aikama ei ole närästänyt, pierettänyt, ummettanut tai turvottanut. Olen syönyt kasapäin kaalia eikä se olekaan kaasuttanut elimistöäni. Olen nukkunut sikeästi yöni, myös päiväunia ja ottanut rennosti. Stressiä ei ole ollut, vaikka tilin ja laskuje...

Uskomatonta olla kuurin loppupäässä! Vastahan me aloitettiin. Olen tyytyväinen ja onnellinen näistä päivistä. Vaikka on ollut vaikeaakin, on keho saanut uusiutumisrauhan ja minä olen saanut kokea muodonmuutoksen, jota en käsitä vieläkään. Elämä on nyt. Jotkut käsittää tämän vasta silloin, kun elämää on nyt ja ehkä hetki lisää. Pystytkö tekemään hetkestä NYT elämisen arvoisen? Vai onko helpompi tyytyä siihen missä on, vaikkei se saa sinua kokemaan innostusta tai aitoa iloa.  Onko se elämää jota haluat? Olen melko varma, että samankaltaiset päivät jää harmaaksi mössöksi muistoihin, koska niissä ei ole mitään muisteltavaa. Kuurilla olen taiteillut epämukavuusalueilla. Olen pitänyt hyvinvointiluentoa isolle joukkiolle ja kadotin samat ja aiheeni punaisen langan useita kertoja. Se oli todella epämiellyttävää, koska asiat ei ole vielä muovautunut luontevaksi. Epämukavuusaluetta on ollut tämä syömisen rajoittaminen. En saa syödä tunteiden vietävänä. Nyt tiedän, tunteet pitää koke...

Huomenta. On yksi elämäni parhaista aamuista. Koko minun perhe herää iloisena ja yhtä aikaa meidän sängystä. Esikoinen halailee itseään hereille iskäpuolen kainalossa ja puolitoistavuoriaani kietoo pienet kätensä äidin ympärille ja huokaa hymyillen. Näitä on minun aamut ollut vuoden ajan ja nyt vasta tajuan näiden aamujen arvon.  Kuuri on pian ohi. Paino on tasaantunut, ei enää suuria pudotuksia enkä enää sellaisia odota. Kohta on minun vuoro lisätä cellresetistä opittuja juttuja "oikeaan" arkeen. Paino putoaa sen mukaan, miten hyödynnän cellresetistä saatua vauhtia. Olen päättänyt: teen seuraavan kuurin ensi vuonna. Haluan puhdistaa solutasoon jääneet romppeet, jota kerääntyy, vaikka söisin kuinka puhtaasti. Perintötekijäni lupaa minulle verenpainetaudin ja diabeteksen. Molempia olen jo oireillut. Korkeat verenpaineet on ollut lähes lukioiästä korkeat, ne tasaantui stressin vähennettyä vasta muutama vuosi sitten ja vhh-ruokavaliolla. Sokerit on ollut seurannassa...

Huomenta. Väsyneen reissaajan palautumispäivä tänään. Eilinen oli tosiaan seikkailu. Helsinki antoi parastaan eli lämpöä aurinkoineen. Tällä kertaa nautin kiireettömyydestä ja seurasin kampin torilla liikkuvaa väkeä. Kiertelin kauppoja ilman tarvetta ostaa mitään. Koulutusilta tuli tarpeeseen. Tälläistä kannustavaa ja motivoivaa energiaa meistä jokainen tarvitsee! Kannustusta omien unelmien äärelle! Meissä jokaisessa asuu mieletön ja upea voima syvällä. Olemme supersankareita sisimmässä jokainen. Meissä on intoa, paloa ja hehkua silloin, kun olet eniten "omillasi".  Mitä siihen tarvitaan? Oman äänen kuuntelua, onnellisten asioiden listaamista ja niiden etsimistä, päivittäin sekä töitä! Epämukavuusalueella taiteilua ja toistoja. Pettymyksiä joiden jälkeen sisu ja päättäväisyys käskee luovuttamisen sijaan tekemään asioita uudelleen, uudelleen ja yhä uudelleen!  Omiksi unelmiksi luettelin paperille esim. kotiäitinä olon, taiteilun runoillen, laulaen ja tehden k...

Tänään seikkailen! Olen itseasiassa aamun ensimmäisessä bussissa, matkalla asemalle ja Onnibussin kyytiin. On päiväreissu Helsingissä.  Näissä on jännittävää se, kun joudun matkustamaan itsenäisesti, kun huolehdittavia ei ole mukana vaan kotona ikävöitävinä. Näen jo silmissäni kotiinpaluun aiheuttamat kiljahdukset. Höh, nyt alkoi jo itkettää!  Eilen rohkaistuin julkaisemaan kuurini muutoskuvat. En vaan näe muutosta, oma peilikuvakäsitys on poskellaan. Silti tiedän suuria tapahtuneen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Suuria tapahtuu jatkossakin. Se on päätös, diili itseni kanssa. Ilman sitä päätöstä en olisi nyt tässä. Ilman omaa sopimusta ja päätöstäni palautuisin vanhaan turvottavaan ikinälkäiseen ylipainoiseen olemukseeni. Mitä luultavimmin jatkaisin holtitonta syömistä. Olisin kaapilla joka välissä ja napsisin vähän vaan. Kokisin nälkää ennen ruoka-aikaa ja nälkää hetken syömisen jälkeen. Koko ajan mieli huutaisi huhuillen uusia herkkuja: Nyt olen iloinen-kuinka...

Ei ole yhtä ainoaa ja oikeaa. On lukuisia vaihtoehtoja, joista vain kokeilemalla tietää, onko itse oikealla vai väärällä reitillä. Minä olen kulkenut monen monta mutkaista kinttupolkua.  Nykyinen valintani tuntuu vaikeamaastoiselta, mutta onnistumisfiilistä ei voi korvata millään. Antoisa ja haastava maasto palkitsee. Elämä on mutkainen ja mäkinen. Mitä enemmän koen matkani aikana, sitä suuremmat on elämyksien muistot. Tällä hetkellä haaste on selvitä arjessa ilman odotettua tilipäivää. Hoitotuki ja lapsilisät kuluu samantien lainanlyhennyksiin. Kuinka elää normaalia arkea? Tekemällä arjesta elämyksen. Lapset ovat vielä kotona. Kohta he lentää pesästä. Tämä aika on nyt ja tämä on itselle juhlaa olla kotona näiden pikkutyyppien kanssa.  Harrastukset tuo oman mausteen kotiarkeen. Kirjoittaminen, käsityöt, musiikki, kokkailu, askartelu.. nyt muutamia mainitakseni.  Kun tämä viikko loppuu, lisätään lenkkeily takaisin arkeen. Yhdessä koko perheen kanssa...

Tänään on se päivä, jolloin elämäni ensimmäinem cellresettini kuului alkaa. Se alkaa kuitenkin monella muulla tänään ja minua jännittää omien kuurilaisten päivä kuin se olisi oma ensimmäinen päiväni! On ihanaa päästä seuraamaan teidän matkaa läheltä! Minä ja mieheni porskutellaan viimeistä viikkoa cellresetmatkalla. On ollut ilo elää tätä matkaa elämänkumppanin kanssa, vaikka kiukkuisia ollaan toisillemme oltu. Aika kuluu äkkiä. Uudet elämäntavat on kohta mukautettava normaaliin arkeen. Miten syödä ja milloin herkutella. Tällä hetkellä herkut ei pyöri millään tavalla mielessä. Toivon pysyväni tämän hetken hyvässä olossa ja kunnossa jatkossakin. Kun mieli on hyvä, sitä uskoo yhä enemmän itseensä ja omiin kykyihin. Oma asenne omia unelmia kohtaan on muuttunut huomattavasti kuluneen kesän aikana. Minä pystyn juuri siihen, mihin uskon pystyväni. Näin jäljeenpäin kun katson matkaani kesäkuun alusta, huomaan eteneeni hurjan monta harppausta eteenpäin, vaikka lähdin etenemään pienin ask...

Hyvä minä, 20pv porskuteltu cellresetin tahtiin. Vointini on mitä mainioin! Yli kymmenen voipakettia kevyempänä! Ei kaduta hetkeäkään kehokuurille lähteminen, päinvastoin tätä olisin kaivannut heti painoni pomsahtaessa ensimmäistä kertaa ylipainon puolelle. Mikä cellreset? Kyse ei ole laihdutuskuurista vaan terveysohjelmasta, kehonpuhdistamisohjelmasta ja lifestyleohjelmasta. Olen syönyt kolmisen viikkoa puhdasta ruokaa ilman sokeria ja suolaa. Olen oppinut valkoisten ja vihreiden päivien salat ja säännöllisen ateriarytmin tärkeyden. Olen ollut kuluneina päivinä väsynyt,kipeä, kiukkuinen, tunteellinen ja ennen kaikkea kiitollinen. Odotan kovasti hikisiä tanssitunteja ja hemmottelevaa infrapunasaunaa. Uusia ja puolituttuja salilta. Uutta saliohjelmaa itselleni. Omaa aikaa, jolloin olen hetken aikaa kaikkea muuta kuin äiti ja vaimo. Onkohan kunto pohjamudissa tämän kuuritauon aikana. 12pv starttaa suuri ryhmä. Minä jännään ja myötäelän omien kuurilaisten aloitusta jo kovasti. Tse...

Reilu viikko jäljellä! Aika on mennyt tosi nopeasti. Ruokailut sujuu rutiinilla ja maustamisessa ollaan jo mestareita. Ruoka on hyvää ja nälkää ei ole ehtinyt näkemään. Eilen kävimme laulattamassa potilaita sairaalassa. Pikkujäbämme piti huolen potilaiden viihdyttämisestä. Nuorinta pidin koko puolituntisen kiinni, ettei olisi karannut käytävien uumeniin. Keikan jälkeen nähtiin kaupassa nainen, joka halusi kehua edelliskesän yhteislaulatusta Kampusrannalla. Näillä kehuilla jaksaa suunnitella uusia juttuja! Eilen tein päätöksen olla kotiäiti vielä puolitoista vuotta. Meidän kahden työvuorot ja keikat on niin epämääräisiä, että lasten hoitokuviot olisi tosi vaikeita järjestää. Miehelle voi tulla työkeikka alta vrk viiveellä ja niitä ei parane jättää skippaamatta. Kyllä me pärjätään. Ollaan pärjätty tähänkin saakka. Ei ehkä ole rahaa upouusiin vaatteisiin tai tavaroihin. Laskut maksetaan, ennemmin tai myöhemmin. Arki on meidän työtä ja lasten leikkiä. Palkka siitä on perheen yhteise...

Kooste eilisillasta: Epämukavuusalueella käyty ja tutistu. Sekoiltu sanoissa ja lauseissa. Unohdettu punainen lanka, vaikka se oli käsissä koko ajan. Huh sentään, selvisin silti. Epämukavuusalueelta harppaus tutummalle alueelle, kuoroiluharrastuksen pariin. Tuttuja säveliä ja lauluja, jotka saa fiilistelemään mukana. Lopuksi nauretaan mahat kipeinä roolisuorituksille. Yhteinen nauru ja yhteinen projekti- tältä elämän pitäisi tuntua. Taipaleelta, jota porskutellaan yhdessä. Näin viime yönä unta, jossa lopultakin uskalsin kiivetä korkealta alas. Ennen unissani putosin silloilta ja huojuvista rakennuksista. Nyt istuin korkealla parvekkeella. Jossain vaiheessa totesin kiipeäväni tikapuilta alas, koska huimaa. Ja niin minä kiipesin huojuvia huteria tikapuita pitkin alas! Jossain vaiheessa ote lipesi ja putosin pehmeisiin olkiin. Kertoiko sisimpäni minulle, että eilisen epämukavuusaluevisiitin vuoksi uskalsin unessakin tehdä rohkeita tekoja. Mikä tekee päivästäsi erityisen? Voisiko ...

Hyvää huomenta. Päivä 18 starttaa aurinkoisena torstaina. Tänään on kiireinen ja jännittävä päivä. Epämukavuusalue kutsuu! Hyvinvointi on noussut itselle tärkeäksi aiheeksi, toivottavasti saan asiani välitettyä kanssakuulijoille.  Koitan muistuttaa jokaista kuuntelemaan itseään. Elämme arkea suurimmaksi osaksi elämää. Osa elää odottaen viikonloppua, lomaa, vapaapäivää, työpäivän loppua..jne. Hypätään jonosta toiseen ja stressataan jonojen hitautta, pituutta ja milloin mitäkin.  Milloin on aika pysähtyä elämään hetken kerrallaan? Miten tehdä niistä hetkistä juhlaa? Kuinka elää arkea, jota voi hymyssäsuin muistella myöhemmin. Tiedätkö, kenelle kuuluu sinun arkesi päärooli. Kuka on vastuussa siitä, että voit nukkumaanmennessä kiittää itseäsi tästä päivästä? Lukeudutko tulevaa odottaviin vai hetkessä-eläviin, pienistä hetkistä nauttiviin. Suosittelen suuresti ja lämpimästi jälkimmäistä.  Kehokuuri on opettanut minulle monta asiaa: Pärjään aamuisin i...

Huomenta! Täällä on sekä viikonpäivät että cellreset-päivät sekaisin. Koitetaan päästä aamupäivästä järjestykseen, muutoin olen viemässä poikaa vääränä päivänä kerhoon ja olen itse Ilmajoella ihmettelemässä yksikseni viikonpäiviä. Huomenna. Tänään ja eilen minussa on enemmän virtaa mitä kuluneilla viikoilla. Toisaalta uudet jännittävät asiat puskee uutta jännitettä ja energiaa, etten tiedä kuinka olla. Onko sinulla tälläisiä hetkiä? Kun innostut etkä malttaisi odottaa h-hetkeä. Onko asia sellainen, joka voisi olla osana unelmaasi? Unelmointi on ollut itselle vaikeaa. Kun kesäkuulla ohjaajani kysyi, mistä haaveilen, en osannut oikein vastata. Olin itseasiassa toteuttanut monia unelmia keväällä, että niiden jatkojalostaminen oli jäänyt. Olen joskus miettinyt unelmointi-iltaa, tai päivää tai vaan lyhyttä hetkeä. Aikaa, jolloin voisi haaveilla kaikesta mitä mieleen juolahtaa. Mitä kaikkea tekisi, jos ei olisi rajotteita. Minne asioihin mielikuvitus sydän apunaan kuljettaisi, jos olis...

Aurinkoista tiistaita! Heräsin taaperoni hymyyn ja halaukseen. Aamunaloitus on koko päivän punainen lanka. Minä aloitin päivän halauksella ja hymyllä- parasta maailmassa. Minun kotiäitiarki on myös parasta. Ollaan miehen kanssa kotona. Esikoinen käy kerhoissa ja leikkii naapurilapsien kanssa. Juniori on vielä äidin sylivauva, vaikka uhma jo nostelee päätään. "Ei ei" ja "boi"(=pois tai hellitellen voivoivoi) on ollut in nykypäivinä. Tällä viikolla tapahtuu suuria. Pidän mm. ihkaensimmäisen hyvinvointiluennon isolle joukolle ihmisiä! Jännittää mielettömästi! Vaikka rakastan esiintyä, on luennonpito uusi juttu ja jopa jollain muotoa epämukavuusalueen juttu. Kerronko jo kerrottuja asioita vai saanko annettua kuulijoille uutta näkökulmaa ja motivaatiota ajattelemaan omaa hyvinvointia. Hymy ja halaus sinulle. Mitä kivaa teet tänään? Joka päivälle pitää pyhittää oma hetki rakastamalle asialle.

Olipa viikonloppu. Ei pieni ihminen meinaa käsittää omien pikkuhaaveiden ja unelmien olevan toteutumispisteessä. Asiat lähtee rullaamaan, kun päättää ja tekee asioita unelmien eteen! Unelmien ei tarvitse olla maata mullistavia, joskin pikku unelmatkin tuntuu mielettömän hyviltä. Silloin tekee asioita, joita syvällä sydämessä on aina halunnut tehdä. Olen noin kymmenen vuotta haaveillut jonkin sortin keikasta synnyinkunnassani. Viime keväällä tajusin, ettei tuo haave toteudu, jos vain istun odottamassa. Tänä päivänä tiedän olevani lapsuuden tutulla lavalla yhtenä Marimikkolaisena! Tästä tulee aika upea juttu, sanokaa mun sanoneen! Kuurista sen verran, että aviomies sanoi "Oho", kun viimein pääsin ylös peittojen seasta. Mieli on hyvä. Eikä yhtään sureta herkuttomuus tai suolattomuus. Huomaan suunnittelevani seuraavaa kuuriajankohtaakin eli kuuri nro kaksi tullee ensi vuonna ajankohtaiseksi.

Kuoroleiri päättyi. Olemme matkalla kotiin. Kuorolaisten eniten kysytty kysymys minulle : -Paljonko sä oot laihtunut? Ennen kuuria painoin enemmän mitä viime marraskuussa. Nyt painan vähemmän mitä pariin vuoteen. Kävin eilen saunassa - virhe! Kroppa on turtana ja sen vuoksi epämielyttävän kipuinen. Tiedän näillä oireiluilla, että minussa on paljon paljon kyönää. Kolmeemkymmeneen ikävuoteen mahtuu useita kiloja lisäaineita ja kyönäistä kuonaa. Onko siis ihme, etten ole voinut aina loistavasti. Viikonloppuni oli mitä onnistunein. Lauluntäyteinen ja mielenkiintoinen. Viihdekuoro Marit ja Mikot on suuntaamassa uudenlaisiin viihdekuoroesityksiin. Jännittää aika paljon, koska ollaan uusien asioiden kynnyksellä.

Heipä hei. Nyt pikabloggausta luvassa. Olemme matkalla Marimikkojen kuoroleirille treenaamaan jotain ainutlaatuista. Se kerrottakoon, että treenit mahdollistaa parin unelmani toteutumista marraskuussa. En uskalla kertoa enempää. Syke nousi innostuksesta jo kirjoittaessa. Leirillä olisi täysihuolto, mutta ähäkutit Antti ja Taija kuurailee ja tuo kaikki eväät itsellensä. Mietin vaan, muistettiinko oikeasti kaikki. Olen tykästymässä puntariin. Lukemat ei laske enää viime viikon ennätysvauhtia, mutta joka aamu peilikuva näyttää kaikin puolin yhä paremmalta. Joka aamu saa aihetta kiittää ja tsempata itseään jatkamaan kuuria tiukasti. Hyvä minä! Aurinko paistaa. Tänään on hyvä päivä! Hymyä huuleen.

Viikonloppu alkaa. Pojat lähtee mummolaan ja me kuurilaiset mennään viettämään musiikkipitoinen viikonloppu kuoroleirillä. Vähän jännittää, muistanko pakata kuuriruuat kahdelle mukaan. Kasvikset on kuluneella viikolla maistunut hurjan hyvältä. Oikein kaduttaa, miten vähän ollaan panostettu kasviksien käyttöön ruuan laitossa. En ole kaivannut leipää tai maitoa. Kahvia kaipaan, mutta olen pystynyt olemaan ilman pikakahvia. Eilen olin luennolla, jossa käsiteltiin tunnelukkoja. Tunnistin itseni parista lukosta. Olen ollut alistuja. Ihminen, joka haluaa miellyttää ennemmin kuin loukata. Olen jättänyt omat mielipiteeni toisten alle. Tällä tyylillä olen omasta tahdostani jättäytynyt jonojen jatkoksi, jottei kukaan loukkaantuisi. Onneksi olen saanut ääneni kuulumaan. Arvostan itseäni, kun osaan lopulta määritellä rajani. En osaa puhua asioita suoraan, mutta opettelen pitkään, jotta osaisin.

Syyskuu! Mitä? Missä aurinkoiset elokuun kesäiset päivät, viimeiset henkäykset? Haluaisin viettää yhden päivän aurinkoisella takaterassilla ilman yhtäkään pörriäistä. Tämä kesä taisi olla tässä. Villasukkien tekoon siis. Onhan syksyssä paljon kaunista ja omat hyvät puolensa. Odotan energiaa. Olen yhä väsynyt, vaikka nukun todella makeasti. Unen kanssa minulla ei ole ollut juuri koskaan ongelmaa. Miehen kanssa kiukutellaan enemmän mitä koskaan. Täytyy korjata tilanne, jahka saadaan suklaata ja kuohuvaa pöytään. Kiitos tähän astisesta tuestasi, rakas. Puntari näytti jälleen kevyempiä lukemia mitä viimeksi. Ei suuria muutoksia, mutta positiivisia kuitenkin! Väsymys kertoo kehon tekevän työtään. Muuten en ole havainnut muutoksia, kaikki aikanaan eikös?

Se on kohta cellreset puolessa välissä! Sen jälkeen alkaa kahden kuukauden optimointi, jolloin opettelen itselle toimivan ja säännöllisen ateriarytmin. Luotan kehon oireiluihin, mitä luultavimmin viljat ja maitotuotteet ei minulle passaa. Mikä parasta, kodin muu väki oppii vanhempien kautta terveellisen ruokavalion. Liika suola ja sokeri ei tee hyvää aikuisille eikä pienille. Vieläkin odottelen energiaryöppyä. Nukun hyvin ja silti nukuttaa. Unet on mielettömiä. Osa levottomia ja toinen osa vieläkin levottomampia. Yllättäin unissa pyörii ruoka ja herkut, joita syön pakonomaisesti. Tässä kohtaa maitokahvikupillinen olisi poikaa! Muuten ei tee mikään erityistä ruokaa mieli. Kaupassa käydessä oli outoa, kun ei voinutkaan ostella kaikkea mielihalujen ja tarjousten mukaan. Karkki- ja keksihyllyn ohitus ei aiheuttanut maata mullistavaa kohtausta kellään(4,5v ei ollut kauppareissulla mukana ja muutenkin hän yleensä asustaa leluhyllyllä, kunnes info kutsuu vanhempia noutamaan eksyneen poj...

Eilinen oli unelmapainotteinen päivä ja tapahtui paljon hyviä asioita, joita muistellessa tulee hyvä olo. Syliteltiin sekä siliteltiin pientä vauvaa. Ihanat ihmiset kirjoitteli viestejä ja ajatuksenvoimalla osa otti yhteyttä kysellen ja kertoen kuulumiset. Voin todeta, että elämä näyttää juuri sellaiselta, millaiseksi itse elämääsi/päivääsi/tämän hetken fiilistäsi itsellesi kuvailet. Ruokitko aivoille "pessimisti ei pety"-hokemaa ja kas kummaa, mikään ei voi mennä muuta kuin pieleen- yllätys? Vai yritätkö etsiä päivässä hyviä juttuja. Niitä pitää alkuun etsiä, mutta aina on jotain, mistä olla kiitollinen. Anna aivoille aurinkoisia ajatuksia, kehuja ja kiitoksia. Siten alkaa loiste. Cellresettini on yhä ollut minua väsyttävässä vaiheessa, kun toiset kehuu kohisevan virtaa. Iho kukkii ja ajatus matelee. Unohtelen asioita ja lähes kaikki aloittamani asiat jää kesken. Pms-oireitakin pukkaa kuurilla päälle ja mitä vielä. Positiiviset: kehoni kiinteytyy, ei ole nälkä, ei o...

Aamuni alkoi Saara Aallon xfactor UK:n esiintymisellä. Tämä upea, sinnikäs ja lähes aina hymyilevä nainen on osoittanut työllään, kuinka suuresti haluaa unelmansa käyvän toteen. Seuraavaksi ilahduin peilikuvan uudesta tyypistä. Viime viikon nainen on vaihtunut vähän timmimpään. Kropasta lähtenyt 6-7 voipakettia. Kasvot on kapeammat ja raskausmahavenymää on hävinnyt. Tänään lounaalla saan kasviksia! Kroppa saa uuden buustin, kun kanan lisänä onkin muutakin kuin lisää kanaa! Eilen sain unelmointiboostin. Elin mielessäni unelmieni elämää. Haaveilin ympärilleni kauniin ja siistin kodin. Haaveilin kustantamastani lomareissuista tärkeimpieni kanssa. Haaveilin omasta upeasta tiimistä, jota jo nyt rakennan ja joiden kanssa työskennellessä yllä haaveilemani asiat tehdään toteen. Olen itse osana upeaa tiimiä. Sen valovoima, energia, onnistumistarinat ja skarppaus on mitä parhainta energiaa itselle. Eikö tälläistä pitäisi olla meistä jokaisen työssä? Skarppausta, kiitollisuutta, aitoutta,...

Pian takkuinen oloni vaihtuu virkeämpään fiilikseen. Huomisesta alkaa uudet kuviot ravinnon kanssa. Ruoka-annoksiin tulee väriä kasvisten muodossa.  Ensimmäinen viikko on ollut helpompi, mitä odotin. Kahvia ei ole tehnyt mieli, mies on juonut pikakahvia ajoittain. Hermot on ollut normaalia kireämpänä ja mieheni kanssa päästiin riidan alkuun. Me ei riidellä, vaikka keskustellaan asioista laajasti. Poikamme on saanut kuulla monen puuskan jälkeen:" me ollaan nyt tämmöisiä, kun meillä on tämä kehokuuri.." Kuuraus yhessä on yhdistävä kokemus. Ollaan tukena ja tsemppinä toisillemme. Tämä olisi vieläkin kivempaa, jos kuuraajia olisi enemmän. Toisaalta harmittaa, kun ei syyskuun isoon ryhmään osallistuta, mutta toisaalta olen itse valmiimpi valmentaja kuurin loppupäässä.  Poikani oli leikkinyt naapurien lasten kanssa  toissa iltana. Kotiin saapuessa  hän tokaisi: "Naapurintyttö sanoi olevansa kanssa kehokuurilla(7v.)" .  Ensimmäinen viikko on tuonut onnis...

Muutn blogini nimen. En ole aikoihin saanut buzzadorilta houkuttelevia kampanjoita, niihin muutamiin en ole päässytkään. Nimi kuvastaa laajemmin elämääni ja mietteitä hyvinvointini kantilta. Tänään kaikki ymmärryspuolen asiat vei normaalia pitemmän ajan ennen lampun syttymistä. Ei sillä, piiloblondius on mukanani pysyvä piirre, vaikka tummahiuksinen, parin hopeajouhen omaava, nainen olenkin. Ensi viikolla helpottaa. Tämä väsymystila muistuttaa raskausajan väsymystä. Olen nukkunut 22-8 ja nähnyt unia merirosvoista, töistä ja leivän syömisestä. Voisin nukahtaa vaikka heti. Olo on,kuin olisin valvonut koko yön. Olen keskittynyt unelmoimaan ja miettimään asioita positiivisesti. Yritän ladata akkuni hyvillä asioilla, jotta voin virrata hyvää energiaa lähellä oleville. Otan yleensä yhteyttä tiettyihin ihmisiin, jotka vastavuoroisesti ruokkii tätä hyvää fiilistä. Monesti nämä hyväenergiset ottaa yhteyttä itsekin. Omalla ajatuksenvoimalla on merkitystä. Don Huonoja lainaten : " on...

Näin unta, jossa olin haukannut palan leipää ja myöhemmin näin saman tyylisen unen, jossa olinkin maistellut haukun pannaria. Ehdin pureskella, mutta sitten alkoi sylkeminen ja kakominen, olen kuurilla, ei näitä saa syödä. Sormin ronkin muruja suustani. Hyh sentään. Ensimmäinen viikko on pian taputeltu. Pääkipu on vaihtunut aivosumuun. Unohdan varttitunnissa juuri puhutut asiat ja kellonajat. Väsymys ei lopu, vaikka kuinka nukkuisi. Lihaksia jomottelee yhä, kuin rankan salitreenin jälkeen. Onneksi hivenainejuoma tehoaa lihaksia rentouttaen! Minulle kuuri ei ole mennyt tunteisiin-vielä. On toki mahdollista, että vedän itkumaratonit joku päivä.  Ensi viikolla lisätään ruokaan kasviksia. Päivittäin ollaan syöty hyvää kalaa, kanaa ja kananmunaa. Makuaisti on saanut uusia makukokemuksia yrteistä ja mausteista. Myönnän kaipaavani lisämakua enkä olisi uskonut ikävöiväni kasviksia! Miten hyvälle ne maistuukaan "suolattomalla aikajaksolla". Eilen käytiin puntarissa....

Ensimmäinen ja pahin viikko on yli puolessa välissä! Eilen oli melko energinen olo. Ehkä eilinen laulukeikka teki oman osansa energiatasoihin. Pääkipua ei ole onneksi ollut, miehellä kyllä. Mies oli eilen pahalla päällä. Kiukutteli meidän 4v kanssa useaan otteeseen. En ole itsekään hyväntuulisin. Mielialat seilailee. Miksi ryhdyin cellresettiin? Tavoitteeni on selättää piilevä diabetes, päänsäryt(joita ei ole pahemmin kesäkuun jälkeen ollutkaan) ja opetella itselle ihanteellinen ravitsemus ja elämäntapa. Haluan ihoni kuntoon ja kokea sisäisesti puhtaan kehon hyödyt. Haluan 32 vuoden aikana kerätyt kuonat viimeinkin pois! Voiko se kaikki kökkö häipyä tässä ajassa?  Ylipainoa minulta löytyy! Viimeksi olen ollut hetkellisesti normaalipainossa v.2009. Muistutus itselle: Cellreset ei ole laihdutuskuuri vaan kaikkea muuta. Tämä on lifestyleohjelma, ponnahduslauta terveellisempään tulevaan. Cellreset pistää kuurilaisen perusasioiden äärelle. Minä tunnesyöjänä olen joutunut kohtaamaan tun...

Mitähän tästä päivästä sanoisin. Eilisestä sen verran, että jäätävä pääkipumigreeni iski, kun painoin pään tyynyyn. Sain silti unen päästä kiinni ilman lääkettä. Aamulla oli olo parempi. Aamupala on tällä hetkellä suosikkini. Tykkään jäisestä yrttiteestä ja rouskuvasta jogurtista! Keitetty kananmuna kruunaa aamupalan. Munia sain monta isoa kennoa rakkaalta ystävältä "kuurilahjaksi". Tällä hetkellä ei ole niin tukkoinen olo, mitä parina muuna päivänä, mutta lihaksistossa tuntuu tapahtuvan jotakin. Pohkeissa on sellainen tuntemus, kuin olisin kävellyt äkkiseltään liian pitkän matkan liian kovassa maastossa. Yöllä käsivarsissa oli tunne, kuin olisin punnertanut uudet ennätykset. En ole harrastanut liikuntaa.  Eilen meinasi käydä moka. Laitoin pojille ruuat pöytään ja sormeni osui ruokaan. Salamana sormi meni suuhun ja salamana sain aiheen sylkeä. Perunan; porkkanan ja ketsupin maku ehti päästä makuaistimukseksi.  Päivällisen jäljeen tein uutta teetä. No kaadoin k...

Huomenta. Tänään on takkuisempi olo, mitä eilen. Yön olen nukkunut melko hyvin, kun taas mieheni valvoi ja odotti aamupalaa. Illasta alkoi pieni niskajomotus, mistä yleensä pääkipuni alkaa ja yltyy migreeniksi. Yleensä tämä tunne tulee silloin, kun olen tehnyt kovemman jumpan. Ennen nukkumaanmenoa otti valot silmiin. Meninkin nukkumaan poikien kanssa yhtä aikaa. Pääkipu ei yltynyt, mutta jomotus on yhä päällä. Tänään juon enemmän vettä ja otan activizeboostia. Ruoka on yllättävän maistuvaa ilman suolaa. Nälkä iski eilen siihen aikaan, kun pojat söi lounasta. Tänään varmasti sama tilanne. Tänään tehdään ruualle majoneesikastike ja lisätään yrttejä annoksen päälle. Eilen kuulin kahdelta eri ihmiseltä kehuja ihostani. Kasvoni on ollut aina enemmän huonossa kuin hyvässä kunnossa. Kesäkuulla aloittaessani optimaalisetin, on ihoni kukkinut normaalia enemmän. Nyt ilmeisesti ihoni on saanut omat ravinteet uusiutumiseen.  Itse olen kesän aikana tehnyt huomion meikatessa. Rip...

Huomentapäivää! Tästä alkaa terveellisemmän elämäni ensimmäinen päivä. Aamuteet ja aamupalat on nautittu. Tällä hetkellä suu kaipaa kahvin makua, mutta activizeboostilla olen kahvini korvannut, ei ollenkaan huono vaihtoehto. Oli tosin tekemistä, ettenkö olisi istunut poikien kanssa ruokapöytään. Myös pieni banaanin pala oli kulkeutua suuhuni. Äiti-jäteastia. Otin aamulla kuvat itsestäni. Karulta näyttää. Niitä en kehtaa vielä julkaista. Vaakalukemat ei huijannut yhtään, vaikka tahtoisin uskoa muuta. Ryhtiliike oman elämän ja voinnin kanssa on alkanut. Onneksi aviomies kulkee tämänkin vaiheen yhdessä kanssani mielin avoimin. .

Odotan ensi maanantaita jännittynein fiiliksin. Maanantaina cell-reset 1/28. Minua ja miestäni odottaa tarkka ja tiukka ruokavalio, josta ei ole poikkeamista. Heitetään hyvästit kaappimme suolapurkille sekä sokerille. Tulevana viikkona syödään pääasiassa proteiinia ja ollaan väsähtäneitä. Ensimmäinen viikko on kuulemma vaikein, seuraavat sujuu omalla painollaan. Mikä ihmeen cellreset?  Minä jauhan siitä joka päivä jossakin. Jauhan siksi, koska tiedän tekeväni maailman parhaan muutoksen elämässäni NYT. Monelle, myös itselle, tuotteiden hinta saa ensin perääntymään. Ne, jotka ei ole kuullut mitä ihmeellisempiä tarinoita kuurin tehosta, eivät tiedä, mitä menettää. En tiedä vielä itsekään, mitä tulevat viikot tarjoaa. Uusin kroppani solut ja tarjoan keholle tarvittavat polttoaineet uudistumiseen. Puhdistan kehoni nurkat, kuin hotellissa tehdään huonesiivous, nyt teen sisäisen siivouksen itselleni.  Cellreset on aikanaan astronauteille tarkkaan suunniteltu puolen vuode...

Elämässäni on uusi sävel. Uusi sivu. Uusi kirja. Uudet juonenkäänteet. Tarinan hyvikset ei ehkä olekaan niitä, joiden voimalla saavutetaan suuria. Tarinan pahikset ovat niitä rajojen rikkojia, jotka ei halua mennä massan mukana. Haluan olla hyvis, mutta uusin rajoin. Vanhat tutut raamit on rikottu. Kyllä- se teki ja tekee yhä kipeää. Olo on kuin kiljuisin välillä rikkinäiset raamit kaulalla vuoren huipulla huutaen JEEEE! Välillä niitä rikottuja raameja yrittää paikata, kun kaduttaa ja tekisi mieli heittää hankat tiskiin ja oma pää seinään. Onko tässä mitään järkeä? Vanha tuttu on turvallista, kuin vanhat villasukat. Vanhat kaavat, odotukset ja oletukset on äänettömällä voimallaan seuranamme. Niihin on helppo tuudittautua. On helpompaa kyseenalaistaa ja perääntyä, kieltäytyä tai olla vain hiljaa kuin ihmetellä avoimin mielin. Kuka uskaltaa unelmoida ja tavoitella unelmiaan? Vanhat villasukat jalassa, jo kovin kuluneet. Tutusta ja turvallisesta on helppo valittaa ja samaan hengenve...

Pari kuukautta sitten bongasin facebookissa ilmoituksen, joka houkutteli positiivista henkilöä ottamaan yhteyttä. Ilmoitus lupaili hienoa matkaa unelimien äärelle sekä käymään epämukavuusalueella. Matka omaan itseeni houkutti tätä kotiäitiä, jolla on nyt aikaa tutustua uusiin ihmisiin ja asioihin. Minut valittiin siihen tiimiin. Hymyt ja halaukset on herkässä. Miten kauniita ihmisiä ja sieluja lähelläni onkaan. Toisten nukkuessa pois oman eletyn elämän ja hetken arvo nousee. Kiitollisuus on löytänyt tien sydämeeni viimeinkin. Minut tuntevat tietävät, miten inhoan siivoamista. En tiedä, onko tämä uusi tiimini syypää siihen, että olen ärräpäittä jaksanut huolehtia kodin yleisilmeestä. Joka tapauksessa olen saanut kuluneidem viikkojen aikana paljon aikaan. Vai onko minussa ollut jokin suuri ravinnevaje, jota olen ikäni kärsinyt. En todellakaan ole oppinut ottamaan kasviksia ja marjoja joka päiväiseen ruokavaliooni. Olen syönyt ikäni tunteeseen. Minua on rakastettu sokeripaloilla ja ...