Oma matka
Olo on kuin puulla, joka koittaa pitää viimeisistä ruskalehdistään kiinni tietäen niiden irtoavan maan mullaksi kuitenkin. Jää pelkkä puunrunko ja alastomat oksat.
Sitä välillä unohtaa tekevänsä matkaa yksin. Sitä olettaa saavansa suuren joukkion heti lähtöviivoilla matkaan ja kaikki onnistuu sormia napauttamalla.
Mutta eihän tämä elämä toimi niin. Elämä haastaa tunneskaalojen ääripäästä toiseen ilman varoituksia. Se, kuinka kauan hehkuttaa tai märehtii juttuja, on itse kunkin oma asia.
Vaatii työtä löytää ympärille oikeat energiat, oikeat innostavat tyypit, jolla luodaan positiivista energiaa maailman ääriin.
Elämässä kuuluu tuntea tunteita joka paletin värinapista ja matka kuuluu olla vaikeamaastoinen. Vaikeissa kohdissa niiden hyvien tyyppien energiat on tarpeen. Ne kannustaa yli isojen esteiden.
Minun puu on tällä hetkellä vähälehtinen. Syyspakkasen ilma pistelee poskia ja terävöittää hengityksen. Yritän muistaa puiden oksien lehtivihreävarastot, ne näyttäytyy uusien lehtien vihreänä vielä.
Sitä välillä unohtaa tekevänsä matkaa yksin. Sitä olettaa saavansa suuren joukkion heti lähtöviivoilla matkaan ja kaikki onnistuu sormia napauttamalla.
Mutta eihän tämä elämä toimi niin. Elämä haastaa tunneskaalojen ääripäästä toiseen ilman varoituksia. Se, kuinka kauan hehkuttaa tai märehtii juttuja, on itse kunkin oma asia.
Vaatii työtä löytää ympärille oikeat energiat, oikeat innostavat tyypit, jolla luodaan positiivista energiaa maailman ääriin.
Elämässä kuuluu tuntea tunteita joka paletin värinapista ja matka kuuluu olla vaikeamaastoinen. Vaikeissa kohdissa niiden hyvien tyyppien energiat on tarpeen. Ne kannustaa yli isojen esteiden.
Minun puu on tällä hetkellä vähälehtinen. Syyspakkasen ilma pistelee poskia ja terävöittää hengityksen. Yritän muistaa puiden oksien lehtivihreävarastot, ne näyttäytyy uusien lehtien vihreänä vielä.
Kommentit
Lähetä kommentti