26/28

Huomenta. On yksi elämäni parhaista aamuista. Koko minun perhe herää iloisena ja yhtä aikaa meidän sängystä. Esikoinen halailee itseään hereille iskäpuolen kainalossa ja puolitoistavuoriaani kietoo pienet kätensä äidin ympärille ja huokaa hymyillen. Näitä on minun aamut ollut vuoden ajan ja nyt vasta tajuan näiden aamujen arvon. 

Kuuri on pian ohi. Paino on tasaantunut, ei enää suuria pudotuksia enkä enää sellaisia odota. Kohta on minun vuoro lisätä cellresetistä opittuja juttuja "oikeaan" arkeen. Paino putoaa sen mukaan, miten hyödynnän cellresetistä saatua vauhtia.

Olen päättänyt: teen seuraavan kuurin ensi vuonna. Haluan puhdistaa solutasoon jääneet romppeet, jota kerääntyy, vaikka söisin kuinka puhtaasti.

Perintötekijäni lupaa minulle verenpainetaudin ja diabeteksen. Molempia olen jo oireillut. Korkeat verenpaineet on ollut lähes lukioiästä korkeat, ne tasaantui stressin vähennettyä vasta muutama vuosi sitten ja vhh-ruokavaliolla. Sokerit on ollut seurannassa raskausdiabeteksen myötä. Nyt en ole suostunut sokereita seuraamaan, koska pelkään niiden olevan yhä korkealla.

Minusta cellreset on keholle parasta mitä voi tarjota. Iho kiittää, mieli kiittää, silmät hohtaa, hymy loistaa ja mikä parasta, tässä tekee matkan omaan itseensä. Kaikista upeinta on kuulla kanssakuuraajien tarinoita, niissä on uskomattomia juttuja!

Mistä olet tänään ehtinyt nauttia? Hyvistä unista? Kahvista? Hymystä? Kehusta? Kiitoksesta? Pienillä eleillä voit pelastaa jonkun päivän. Hymyä huuleen. Suugi lämmin kiitos, kun olet seurannut matkaani tähän saakka! Hyvää alkavaa ruskaista syyspäivää!