CellReset 24/28

Tänään seikkailen! Olen itseasiassa aamun ensimmäisessä bussissa, matkalla asemalle ja Onnibussin kyytiin. On päiväreissu Helsingissä. 

Näissä on jännittävää se, kun joudun matkustamaan itsenäisesti, kun huolehdittavia ei ole mukana vaan kotona ikävöitävinä. Näen jo silmissäni kotiinpaluun aiheuttamat kiljahdukset. Höh, nyt alkoi jo itkettää! 
Eilen rohkaistuin julkaisemaan kuurini muutoskuvat. En vaan näe muutosta, oma peilikuvakäsitys on poskellaan. Silti tiedän suuria tapahtuneen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Suuria tapahtuu jatkossakin. Se on päätös, diili itseni kanssa. Ilman sitä päätöstä en olisi nyt tässä.

Ilman omaa sopimusta ja päätöstäni palautuisin vanhaan turvottavaan ikinälkäiseen ylipainoiseen olemukseeni. Mitä luultavimmin jatkaisin holtitonta syömistä. Olisin kaapilla joka välissä ja napsisin vähän vaan. Kokisin nälkää ennen ruoka-aikaa ja nälkää hetken syömisen jälkeen. Koko ajan mieli huutaisi huhuillen uusia herkkuja: Nyt olen iloinen-kuinka söisin. Nyt surettaa-pakko saada jotain hyvää!

Kuurilla tunteet ei ole päässyt ruuan taakse. Ne ovat kierrellen ja kaarrellen joutunut kohdata uusin keinoin. En ole tässä vieläkään hyvä, mutta ainakin ruualla mässäily on jäänyt. Tilalla onnellisuus ja suru, nauru ja itku.

Hyvää seikkailupäivää sinulle! Tee päivästäsi mukava ja onnistunut!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni vilkaisu olan yli

Älä katso taaksesi, sanotaan. Juuri tänään ja tässä hetkessä sen kuitenkin teen ihan vain vertaillakseni itseäni siihen tyyppiin, joka olin.  Muistan itseni framilla istumassa. Viime lokakuussa 2017 aloittaneeni elämäni ensimmäisen liiketoimintasuunnitelman tekemistä. Olin yhtenä yli-ikäisenä Nuorten yrittäjyyspajan minua nuoremmista hienoista tyypeistä ja sain kaipaamaani kannustusta siitä, mitä yrittäjyyden ensiaskeliin lähdin hakemaankin. Liiketoimintasuunnitelmat on lisääntyneet muistitikussani sekä tietokoneen tiedostoissa ja juuri äsken viimeistelin uusimman. Siistin, leikkasin ja tiivistin asioita, joita olen kuluneina kuukausina niissä toistellut uskollisesti. Ne orastavat lokakuun varovaiset ja hauraat ideat on kehittyneet ja saaneet selkeän hahmon, värin ja suunnan.Tästä viikon päästä siihen saisi jälleen jotain muutosta aikaan, mutta luulen, että jatkossa nuo muutokset näkyy enemmän itse yrityksemme toiminnassa. Mitäs muuta olen oppinut?  Sen, ettei ...
Lue lisää

Lupa Unelmoida

Kuva
Kesäkuusta lähtien olen opetellut ja sallinut. Antanut mielikuvituksen juosta ja lentää. Opetellut iloitsemaan ja itkemään liikutuksenkyynelissä kylpien. Olen haaveillut kiireettömistä ja välillä haastavan kiireellisistä päivistä. En ehkä kesäkuussa tajunnut, miten ihanaa työtä vielä joskus tulen tekemään ja kuinka avoimia ihmisiä tulen tapaamaan. Kuluneen puolen vuoden aikaan mahtuu monta upeaa kultaista persoonaa ja tuttavuutta. Jos heidän tuomaa energiaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi LOISTAVAa. Hyvinvoiva ihminen loistaa. Silmät hehkuu ja hymy venyy korvasta korvaan. Minä olen saanut pidettyä erään viherkasvin hengissä yli kymmenen vuotta. Ja vasta nyt se kukoistaa kaikista hienoiten. Ennen oletin pelkän veden ja auringon riittävän. Nyt tarjoan ravinnejämävedet kukkamultaan ja viherkasvit kasvaa tällä hetkellä kilpaa. Kyllä me ihmisetkin pysytään elossa vaikka syötäisiin mitä. Toinen juttu, ravitseeko syömämme ruoka kehoa oikein. Vai käykö kuten minulle. Syön leiv...
Lue lisää

Kuinka saavuttaa uutta?

Elämässäni on uusi sävel. Uusi sivu. Uusi kirja. Uudet juonenkäänteet. Tarinan hyvikset ei ehkä olekaan niitä, joiden voimalla saavutetaan suuria. Tarinan pahikset ovat niitä rajojen rikkojia, jotka ei halua mennä massan mukana. Haluan olla hyvis, mutta uusin rajoin. Vanhat tutut raamit on rikottu. Kyllä- se teki ja tekee yhä kipeää. Olo on kuin kiljuisin välillä rikkinäiset raamit kaulalla vuoren huipulla huutaen JEEEE! Välillä niitä rikottuja raameja yrittää paikata, kun kaduttaa ja tekisi mieli heittää hankat tiskiin ja oma pää seinään. Onko tässä mitään järkeä? Vanha tuttu on turvallista, kuin vanhat villasukat. Vanhat kaavat, odotukset ja oletukset on äänettömällä voimallaan seuranamme. Niihin on helppo tuudittautua. On helpompaa kyseenalaistaa ja perääntyä, kieltäytyä tai olla vain hiljaa kuin ihmetellä avoimin mielin. Kuka uskaltaa unelmoida ja tavoitella unelmiaan? Vanhat villasukat jalassa, jo kovin kuluneet. Tutusta ja turvallisesta on helppo valittaa ja samaan hengenve...
Lue lisää