25/28

Huomenta. Väsyneen reissaajan palautumispäivä tänään. Eilinen oli tosiaan seikkailu. Helsinki antoi parastaan eli lämpöä aurinkoineen. Tällä kertaa nautin kiireettömyydestä ja seurasin kampin torilla liikkuvaa väkeä. Kiertelin kauppoja ilman tarvetta ostaa mitään.

Koulutusilta tuli tarpeeseen. Tälläistä kannustavaa ja motivoivaa energiaa meistä jokainen tarvitsee! Kannustusta omien unelmien äärelle!

Meissä jokaisessa asuu mieletön ja upea voima syvällä. Olemme supersankareita sisimmässä jokainen. Meissä on intoa, paloa ja hehkua silloin, kun olet eniten "omillasi". 

Mitä siihen tarvitaan? Oman äänen kuuntelua, onnellisten asioiden listaamista ja niiden etsimistä, päivittäin sekä töitä! Epämukavuusalueella taiteilua ja toistoja. Pettymyksiä joiden jälkeen sisu ja päättäväisyys käskee luovuttamisen sijaan tekemään asioita uudelleen, uudelleen ja yhä uudelleen! 

Omiksi unelmiksi luettelin paperille esim. kotiäitinä olon, taiteilun runoillen, laulaen ja tehden käsitöitä. Suurimmat unelmat on hahmottumassa, niitä en osaa tällä hetkellä kuvata sanoin. Unelmien pitää olla mielettömiä ja suuria, uskomattomia!

"Siis paljonko olet laihtunut? Ainakin kymmenen kiloa!" Tälläistä palautetta kuulin koulutuspäivän osallistujalta, jota olen nähnyt kesän aikana pari kertaa. Kiitin kovasti, vaikkei kilopudotusveikkaus mennytkään kohdilleen.

Voin mainiosti. Olen saanut kylpeä juniorin halauksissa hänen herättyä. Äiti oli hänen vinkkelistä katsottuna ikuisuuden, noin vuorokauden, poissa.
Poissaollessani sain ladattua sydämen täyteen innostavaa energiaa, jolla porskutan täysillä!




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni vilkaisu olan yli

Älä katso taaksesi, sanotaan. Juuri tänään ja tässä hetkessä sen kuitenkin teen ihan vain vertaillakseni itseäni siihen tyyppiin, joka olin.  Muistan itseni framilla istumassa. Viime lokakuussa 2017 aloittaneeni elämäni ensimmäisen liiketoimintasuunnitelman tekemistä. Olin yhtenä yli-ikäisenä Nuorten yrittäjyyspajan minua nuoremmista hienoista tyypeistä ja sain kaipaamaani kannustusta siitä, mitä yrittäjyyden ensiaskeliin lähdin hakemaankin. Liiketoimintasuunnitelmat on lisääntyneet muistitikussani sekä tietokoneen tiedostoissa ja juuri äsken viimeistelin uusimman. Siistin, leikkasin ja tiivistin asioita, joita olen kuluneina kuukausina niissä toistellut uskollisesti. Ne orastavat lokakuun varovaiset ja hauraat ideat on kehittyneet ja saaneet selkeän hahmon, värin ja suunnan.Tästä viikon päästä siihen saisi jälleen jotain muutosta aikaan, mutta luulen, että jatkossa nuo muutokset näkyy enemmän itse yrityksemme toiminnassa. Mitäs muuta olen oppinut?  Sen, ettei ...
Lue lisää

Lupa Unelmoida

Kuva
Kesäkuusta lähtien olen opetellut ja sallinut. Antanut mielikuvituksen juosta ja lentää. Opetellut iloitsemaan ja itkemään liikutuksenkyynelissä kylpien. Olen haaveillut kiireettömistä ja välillä haastavan kiireellisistä päivistä. En ehkä kesäkuussa tajunnut, miten ihanaa työtä vielä joskus tulen tekemään ja kuinka avoimia ihmisiä tulen tapaamaan. Kuluneen puolen vuoden aikaan mahtuu monta upeaa kultaista persoonaa ja tuttavuutta. Jos heidän tuomaa energiaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi LOISTAVAa. Hyvinvoiva ihminen loistaa. Silmät hehkuu ja hymy venyy korvasta korvaan. Minä olen saanut pidettyä erään viherkasvin hengissä yli kymmenen vuotta. Ja vasta nyt se kukoistaa kaikista hienoiten. Ennen oletin pelkän veden ja auringon riittävän. Nyt tarjoan ravinnejämävedet kukkamultaan ja viherkasvit kasvaa tällä hetkellä kilpaa. Kyllä me ihmisetkin pysytään elossa vaikka syötäisiin mitä. Toinen juttu, ravitseeko syömämme ruoka kehoa oikein. Vai käykö kuten minulle. Syön leiv...
Lue lisää

Kuinka saavuttaa uutta?

Elämässäni on uusi sävel. Uusi sivu. Uusi kirja. Uudet juonenkäänteet. Tarinan hyvikset ei ehkä olekaan niitä, joiden voimalla saavutetaan suuria. Tarinan pahikset ovat niitä rajojen rikkojia, jotka ei halua mennä massan mukana. Haluan olla hyvis, mutta uusin rajoin. Vanhat tutut raamit on rikottu. Kyllä- se teki ja tekee yhä kipeää. Olo on kuin kiljuisin välillä rikkinäiset raamit kaulalla vuoren huipulla huutaen JEEEE! Välillä niitä rikottuja raameja yrittää paikata, kun kaduttaa ja tekisi mieli heittää hankat tiskiin ja oma pää seinään. Onko tässä mitään järkeä? Vanha tuttu on turvallista, kuin vanhat villasukat. Vanhat kaavat, odotukset ja oletukset on äänettömällä voimallaan seuranamme. Niihin on helppo tuudittautua. On helpompaa kyseenalaistaa ja perääntyä, kieltäytyä tai olla vain hiljaa kuin ihmetellä avoimin mielin. Kuka uskaltaa unelmoida ja tavoitella unelmiaan? Vanhat villasukat jalassa, jo kovin kuluneet. Tutusta ja turvallisesta on helppo valittaa ja samaan hengenve...
Lue lisää