Päivät käy vähiin 27/28
Uskomatonta olla kuurin loppupäässä! Vastahan me aloitettiin. Olen tyytyväinen ja onnellinen näistä päivistä. Vaikka on ollut vaikeaakin, on keho saanut uusiutumisrauhan ja minä olen saanut kokea muodonmuutoksen, jota en käsitä vieläkään.
Elämä on nyt. Jotkut käsittää tämän vasta silloin, kun elämää on nyt ja ehkä hetki lisää. Pystytkö tekemään hetkestä NYT elämisen arvoisen? Vai onko helpompi tyytyä siihen missä on, vaikkei se saa sinua kokemaan innostusta tai aitoa iloa. Onko se elämää jota haluat? Olen melko varma, että samankaltaiset päivät jää harmaaksi mössöksi muistoihin, koska niissä ei ole mitään muisteltavaa.
Kuurilla olen taiteillut epämukavuusalueilla. Olen pitänyt hyvinvointiluentoa isolle joukkiolle ja kadotin samat ja aiheeni punaisen langan useita kertoja. Se oli todella epämiellyttävää, koska asiat ei ole vielä muovautunut luontevaksi. Epämukavuusaluetta on ollut tämä syömisen rajoittaminen. En saa syödä tunteiden vietävänä. Nyt tiedän, tunteet pitää kokea. Ei syödä tai piilottaa ähkyksi. Nämä epämukavuusalueella käymiset jää muistoihin ja joskus olen niistä vielä tosi kiitollinen.
Hyvää viikonloppua! Nauttikaa kirpeästä syyspäivästä, sillä olet kaiken ilon aiheen ansainnut tänäkin päivänä!
Kommentit
Lähetä kommentti