~Poutiselämää~

Arki on saapunut kotiin. Ei kellon vahtimista ja annosten punnitsemista, paitsi "valkoisina päivinä", jolloin päivä menee tismalleen kuuriohjeiden mukaisesti. Tänään on neljäs valkoinen päivä optimointiaikanani.  Nämä tiukat valkoiset päivät jää arkeen. Päivä, jolloin en syö suolaa, sokeria,sipulia ja kahvia. Päivä, jolloin ei liikuta ja jolloin pää lyö tyhjää. Muutoin valkoinen päivä sujuu rutiinilla. En edelleenkään kaipaa mitään tiettyä ruokaa, mutta leipää syödessä iskee aina se himo syödä vielä pari viipaletta lisää. Cellresetin ja optimoinnin aikana olen todennut vedenjuonnin vaikeaksi. En tunne janoa enkä muista pitää vettä lähellä. Silti vesilasi tulee juotua nopeasti ja vaivattomasti, kunhan muistan tarttua juomalasiin.  Olen todella tyytyväinen itseeni. Kiitollinen, kun sijoitin itseeni ja kehooni. Luulen, etten olisi millään muulla tavoin saanut yhtä hyvää sysäystä terveellisempään ja kevyempään oloon.  Olen iloinen toisten kuuraajien upeista tu...

Kesäkuusta lähtien olen opetellut ja sallinut. Antanut mielikuvituksen juosta ja lentää. Opetellut iloitsemaan ja itkemään liikutuksenkyynelissä kylpien. Olen haaveillut kiireettömistä ja välillä haastavan kiireellisistä päivistä. En ehkä kesäkuussa tajunnut, miten ihanaa työtä vielä joskus tulen tekemään ja kuinka avoimia ihmisiä tulen tapaamaan. Kuluneen puolen vuoden aikaan mahtuu monta upeaa kultaista persoonaa ja tuttavuutta. Jos heidän tuomaa energiaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi LOISTAVAa. Hyvinvoiva ihminen loistaa. Silmät hehkuu ja hymy venyy korvasta korvaan. Minä olen saanut pidettyä erään viherkasvin hengissä yli kymmenen vuotta. Ja vasta nyt se kukoistaa kaikista hienoiten. Ennen oletin pelkän veden ja auringon riittävän. Nyt tarjoan ravinnejämävedet kukkamultaan ja viherkasvit kasvaa tällä hetkellä kilpaa. Kyllä me ihmisetkin pysytään elossa vaikka syötäisiin mitä. Toinen juttu, ravitseeko syömämme ruoka kehoa oikein. Vai käykö kuten minulle. Syön leiv...

Olo on kuin puulla, joka koittaa pitää viimeisistä ruskalehdistään kiinni tietäen niiden irtoavan maan mullaksi kuitenkin. Jää pelkkä puunrunko ja alastomat oksat. Sitä välillä unohtaa tekevänsä matkaa yksin. Sitä olettaa saavansa suuren joukkion heti lähtöviivoilla matkaan ja kaikki onnistuu sormia napauttamalla. Mutta eihän tämä elämä toimi niin. Elämä haastaa tunneskaalojen ääripäästä toiseen ilman varoituksia. Se, kuinka kauan hehkuttaa tai märehtii juttuja, on itse kunkin oma asia. Vaatii työtä löytää ympärille oikeat energiat, oikeat innostavat tyypit, jolla luodaan positiivista energiaa maailman ääriin. Elämässä kuuluu tuntea tunteita joka paletin värinapista ja matka kuuluu olla vaikeamaastoinen. Vaikeissa kohdissa niiden hyvien tyyppien energiat on tarpeen. Ne kannustaa yli isojen esteiden. Minun puu on tällä hetkellä vähälehtinen. Syyspakkasen ilma pistelee poskia ja terävöittää hengityksen. Yritän muistaa puiden oksien lehtivihreävarastot, ne näyttäytyy uusien leht...

Minulla on ollut ihana viikko. Hyvinvointiluentoja, omien siipien kokeilua ja runsaasti yhteydenpitoja, tärkeiden ihmisten näkemistä sekä deittejä tuleville päiville. Lisäksi saan elää kotiäitiarkea kahden herkän kovapääpojan kanssa. Ei ole stressiä töihin menosta, ei ole kiireisiä päiviä. Ja kun suunnataan kotiovelta maailmalle, on luvassa aina seikkailua. Optimoinnin ensimmäinen viikko suoritettu. Alku on ollut hämmentävä. Millä ohjeilla nyt syön, mitä syön ja kuinka usein. Menin syömään liian montaa " uutta" ruoka-ainetta heti optimoinnin alkuun ja kieleni meni vuorokaudessa haavoille. Ennen olisin yhdistänyt oireet tomaattiin.  Nyt viikkoja tomaattia syöneenä tiedän, ettei tomaatti yksinään aiheuta mitään ja leipäpala päivässä on saanut mahani kurnuttamaan loppu päivän. Leipä jäänee joka päiväisestä arjestani odottelemaan herkkupäiviä. Tarkkaavaisemmim jatkan tätä ruokavaliokokeilua, jotta oikeat syyt oireisiin löytyy. Tänään olen pitänyt "kuuripäivä...

Jos kysyisin, kenen seurassa sinulle tulee aina hyvä mieli niin uskon sinulle nousevan heti pari ihmistä mieleen. He ovat niitä, joiden kanssa jaetaan ilot ja surut. He ovat niitä, jotka rakastavat sinua ilman vaatimuksia. He uskovat sinuun. Voisitko kuvitella, että he uskovat unelmiisikin? Siksipä vaalikaa ihmissuhteitanne. Erityisesti niitä, joissa koet itsesi aidoksi, luotetuksi ja iloiseksi. Ahdistavat suhteet lyttää nopeasti oman mielen lähimpään kuralammikkoon. Tyytymättömyys, kiire ja stressi tarttuu. Aurinkoa on vaikea pitää täydessä loistossa, jos ympärillä pyörii harmaat sadepilvet ja ukkosmyrskyt. En kannata yltiöpäistä positiivisuutta. Moni voi hautautua siihenkin. Painaa päänsä positiiviseen höttöön ilman, että antaisi aitojen tunteiden olla ja mennä. Jokaisella on omat vastoinkäymiset. Se millä määrällä sisua ja päättäväisyyttä ottaa mukaansa, on asia erikseen. Minulla on ikävä niitä erityisiä suhteita, joissa on voinut vapaasti olla oma höpsö itsensä. Ilman t...

Arki on saapunut perheeseen. Se on uudenlainen, koska cellresetin tiukat säännöt on jäänyt rutiiniksi takaraivoon. Moni asia jää cellresetistä arkeen, nyt optimoinnilla opettelen soveltamaan uutta oppimaani arkeeni.  Yhä käytän cellresetissä käytettyjä lisäravinteita: optimaalisettiä, omegaa, q10, probioottivalmistetta(itse tehtynä), aminohappoja, puhdistusteetä sekä extrana käyttämääni rasvan- ja selluliitinpoistajaa cc-settiä. Pidin eilen elämäni kolmannen hyvinvointiluennon onnistuneesti. Paljon jäi sanomatta, mutta niinhän sitä aina jokin pointti unohtuu. Eilen tuli luennon jälkeen olo, että tästä tykkään ja voisinko oikeasti tehdä tälläistä työtä päätyökseni joskus.  Rakastan taiteilla ja olla luova. Ihastun maisemiin, kuten lenkkipolkuni mutkaiseen kohtaan, jossa asuu pieni lätäkkö suopursujen ympäröimänä tai viime viikon yölliseen taivaaseen, kun kuu kylpi harmaiden pilvien seassa. Entinen arki piti luovuuttani taka-alalla. En vaan jaksanut mitään p...

Jes minä! Hyvä minä! Kiitos minä! Olen tehnyt suuren työn oman hyvinvointini eteen. Koko kroppa kiittää uudella hohteella ja energialla minua tulevaan! Meni useita vuosia ennen kuin tajusin oman minän tärkeyden. Ei auta olla maailmassa pelkästään muita varten. Elämästä puuttui punainen lanka, kun en ollut asettanut itseäni etusijalle.  Näen ja tunnen yhä itsessäni sen miellyttäjä-tytön, jolta puuttui oma tahto ja mielipiteet. Olin toki tyytyväinen siitä, mitä milloinkin oli enkä kadu menneessä mitään. Minulla ei ollut omaa tahtoa eikä täten unelmiakaan. Ei ollut valmiina haaveina lasten nimiä tai lukumäärää, hääpäivän unelmapukua ja ohjelmaa, kotitalon lemmikkiarmeijaa tai unelmatyötä. Paluu cellresettiin: Koko kuurin aikama ei ole närästänyt, pierettänyt, ummettanut tai turvottanut. Olen syönyt kasapäin kaalia eikä se olekaan kaasuttanut elimistöäni. Olen nukkunut sikeästi yöni, myös päiväunia ja ottanut rennosti. Stressiä ei ole ollut, vaikka tilin ja laskuje...

Uskomatonta olla kuurin loppupäässä! Vastahan me aloitettiin. Olen tyytyväinen ja onnellinen näistä päivistä. Vaikka on ollut vaikeaakin, on keho saanut uusiutumisrauhan ja minä olen saanut kokea muodonmuutoksen, jota en käsitä vieläkään. Elämä on nyt. Jotkut käsittää tämän vasta silloin, kun elämää on nyt ja ehkä hetki lisää. Pystytkö tekemään hetkestä NYT elämisen arvoisen? Vai onko helpompi tyytyä siihen missä on, vaikkei se saa sinua kokemaan innostusta tai aitoa iloa.  Onko se elämää jota haluat? Olen melko varma, että samankaltaiset päivät jää harmaaksi mössöksi muistoihin, koska niissä ei ole mitään muisteltavaa. Kuurilla olen taiteillut epämukavuusalueilla. Olen pitänyt hyvinvointiluentoa isolle joukkiolle ja kadotin samat ja aiheeni punaisen langan useita kertoja. Se oli todella epämiellyttävää, koska asiat ei ole vielä muovautunut luontevaksi. Epämukavuusaluetta on ollut tämä syömisen rajoittaminen. En saa syödä tunteiden vietävänä. Nyt tiedän, tunteet pitää koke...

Huomenta. On yksi elämäni parhaista aamuista. Koko minun perhe herää iloisena ja yhtä aikaa meidän sängystä. Esikoinen halailee itseään hereille iskäpuolen kainalossa ja puolitoistavuoriaani kietoo pienet kätensä äidin ympärille ja huokaa hymyillen. Näitä on minun aamut ollut vuoden ajan ja nyt vasta tajuan näiden aamujen arvon.  Kuuri on pian ohi. Paino on tasaantunut, ei enää suuria pudotuksia enkä enää sellaisia odota. Kohta on minun vuoro lisätä cellresetistä opittuja juttuja "oikeaan" arkeen. Paino putoaa sen mukaan, miten hyödynnän cellresetistä saatua vauhtia. Olen päättänyt: teen seuraavan kuurin ensi vuonna. Haluan puhdistaa solutasoon jääneet romppeet, jota kerääntyy, vaikka söisin kuinka puhtaasti. Perintötekijäni lupaa minulle verenpainetaudin ja diabeteksen. Molempia olen jo oireillut. Korkeat verenpaineet on ollut lähes lukioiästä korkeat, ne tasaantui stressin vähennettyä vasta muutama vuosi sitten ja vhh-ruokavaliolla. Sokerit on ollut seurannassa...

Huomenta. Väsyneen reissaajan palautumispäivä tänään. Eilinen oli tosiaan seikkailu. Helsinki antoi parastaan eli lämpöä aurinkoineen. Tällä kertaa nautin kiireettömyydestä ja seurasin kampin torilla liikkuvaa väkeä. Kiertelin kauppoja ilman tarvetta ostaa mitään. Koulutusilta tuli tarpeeseen. Tälläistä kannustavaa ja motivoivaa energiaa meistä jokainen tarvitsee! Kannustusta omien unelmien äärelle! Meissä jokaisessa asuu mieletön ja upea voima syvällä. Olemme supersankareita sisimmässä jokainen. Meissä on intoa, paloa ja hehkua silloin, kun olet eniten "omillasi".  Mitä siihen tarvitaan? Oman äänen kuuntelua, onnellisten asioiden listaamista ja niiden etsimistä, päivittäin sekä töitä! Epämukavuusalueella taiteilua ja toistoja. Pettymyksiä joiden jälkeen sisu ja päättäväisyys käskee luovuttamisen sijaan tekemään asioita uudelleen, uudelleen ja yhä uudelleen!  Omiksi unelmiksi luettelin paperille esim. kotiäitinä olon, taiteilun runoillen, laulaen ja tehden k...

Tänään seikkailen! Olen itseasiassa aamun ensimmäisessä bussissa, matkalla asemalle ja Onnibussin kyytiin. On päiväreissu Helsingissä.  Näissä on jännittävää se, kun joudun matkustamaan itsenäisesti, kun huolehdittavia ei ole mukana vaan kotona ikävöitävinä. Näen jo silmissäni kotiinpaluun aiheuttamat kiljahdukset. Höh, nyt alkoi jo itkettää!  Eilen rohkaistuin julkaisemaan kuurini muutoskuvat. En vaan näe muutosta, oma peilikuvakäsitys on poskellaan. Silti tiedän suuria tapahtuneen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Suuria tapahtuu jatkossakin. Se on päätös, diili itseni kanssa. Ilman sitä päätöstä en olisi nyt tässä. Ilman omaa sopimusta ja päätöstäni palautuisin vanhaan turvottavaan ikinälkäiseen ylipainoiseen olemukseeni. Mitä luultavimmin jatkaisin holtitonta syömistä. Olisin kaapilla joka välissä ja napsisin vähän vaan. Kokisin nälkää ennen ruoka-aikaa ja nälkää hetken syömisen jälkeen. Koko ajan mieli huutaisi huhuillen uusia herkkuja: Nyt olen iloinen-kuinka...

Ei ole yhtä ainoaa ja oikeaa. On lukuisia vaihtoehtoja, joista vain kokeilemalla tietää, onko itse oikealla vai väärällä reitillä. Minä olen kulkenut monen monta mutkaista kinttupolkua.  Nykyinen valintani tuntuu vaikeamaastoiselta, mutta onnistumisfiilistä ei voi korvata millään. Antoisa ja haastava maasto palkitsee. Elämä on mutkainen ja mäkinen. Mitä enemmän koen matkani aikana, sitä suuremmat on elämyksien muistot. Tällä hetkellä haaste on selvitä arjessa ilman odotettua tilipäivää. Hoitotuki ja lapsilisät kuluu samantien lainanlyhennyksiin. Kuinka elää normaalia arkea? Tekemällä arjesta elämyksen. Lapset ovat vielä kotona. Kohta he lentää pesästä. Tämä aika on nyt ja tämä on itselle juhlaa olla kotona näiden pikkutyyppien kanssa.  Harrastukset tuo oman mausteen kotiarkeen. Kirjoittaminen, käsityöt, musiikki, kokkailu, askartelu.. nyt muutamia mainitakseni.  Kun tämä viikko loppuu, lisätään lenkkeily takaisin arkeen. Yhdessä koko perheen kanssa...

Tänään on se päivä, jolloin elämäni ensimmäinem cellresettini kuului alkaa. Se alkaa kuitenkin monella muulla tänään ja minua jännittää omien kuurilaisten päivä kuin se olisi oma ensimmäinen päiväni! On ihanaa päästä seuraamaan teidän matkaa läheltä! Minä ja mieheni porskutellaan viimeistä viikkoa cellresetmatkalla. On ollut ilo elää tätä matkaa elämänkumppanin kanssa, vaikka kiukkuisia ollaan toisillemme oltu. Aika kuluu äkkiä. Uudet elämäntavat on kohta mukautettava normaaliin arkeen. Miten syödä ja milloin herkutella. Tällä hetkellä herkut ei pyöri millään tavalla mielessä. Toivon pysyväni tämän hetken hyvässä olossa ja kunnossa jatkossakin. Kun mieli on hyvä, sitä uskoo yhä enemmän itseensä ja omiin kykyihin. Oma asenne omia unelmia kohtaan on muuttunut huomattavasti kuluneen kesän aikana. Minä pystyn juuri siihen, mihin uskon pystyväni. Näin jäljeenpäin kun katson matkaani kesäkuun alusta, huomaan eteneeni hurjan monta harppausta eteenpäin, vaikka lähdin etenemään pienin ask...

Hyvä minä, 20pv porskuteltu cellresetin tahtiin. Vointini on mitä mainioin! Yli kymmenen voipakettia kevyempänä! Ei kaduta hetkeäkään kehokuurille lähteminen, päinvastoin tätä olisin kaivannut heti painoni pomsahtaessa ensimmäistä kertaa ylipainon puolelle. Mikä cellreset? Kyse ei ole laihdutuskuurista vaan terveysohjelmasta, kehonpuhdistamisohjelmasta ja lifestyleohjelmasta. Olen syönyt kolmisen viikkoa puhdasta ruokaa ilman sokeria ja suolaa. Olen oppinut valkoisten ja vihreiden päivien salat ja säännöllisen ateriarytmin tärkeyden. Olen ollut kuluneina päivinä väsynyt,kipeä, kiukkuinen, tunteellinen ja ennen kaikkea kiitollinen. Odotan kovasti hikisiä tanssitunteja ja hemmottelevaa infrapunasaunaa. Uusia ja puolituttuja salilta. Uutta saliohjelmaa itselleni. Omaa aikaa, jolloin olen hetken aikaa kaikkea muuta kuin äiti ja vaimo. Onkohan kunto pohjamudissa tämän kuuritauon aikana. 12pv starttaa suuri ryhmä. Minä jännään ja myötäelän omien kuurilaisten aloitusta jo kovasti. Tse...

Reilu viikko jäljellä! Aika on mennyt tosi nopeasti. Ruokailut sujuu rutiinilla ja maustamisessa ollaan jo mestareita. Ruoka on hyvää ja nälkää ei ole ehtinyt näkemään. Eilen kävimme laulattamassa potilaita sairaalassa. Pikkujäbämme piti huolen potilaiden viihdyttämisestä. Nuorinta pidin koko puolituntisen kiinni, ettei olisi karannut käytävien uumeniin. Keikan jälkeen nähtiin kaupassa nainen, joka halusi kehua edelliskesän yhteislaulatusta Kampusrannalla. Näillä kehuilla jaksaa suunnitella uusia juttuja! Eilen tein päätöksen olla kotiäiti vielä puolitoista vuotta. Meidän kahden työvuorot ja keikat on niin epämääräisiä, että lasten hoitokuviot olisi tosi vaikeita järjestää. Miehelle voi tulla työkeikka alta vrk viiveellä ja niitä ei parane jättää skippaamatta. Kyllä me pärjätään. Ollaan pärjätty tähänkin saakka. Ei ehkä ole rahaa upouusiin vaatteisiin tai tavaroihin. Laskut maksetaan, ennemmin tai myöhemmin. Arki on meidän työtä ja lasten leikkiä. Palkka siitä on perheen yhteise...

Kooste eilisillasta: Epämukavuusalueella käyty ja tutistu. Sekoiltu sanoissa ja lauseissa. Unohdettu punainen lanka, vaikka se oli käsissä koko ajan. Huh sentään, selvisin silti. Epämukavuusalueelta harppaus tutummalle alueelle, kuoroiluharrastuksen pariin. Tuttuja säveliä ja lauluja, jotka saa fiilistelemään mukana. Lopuksi nauretaan mahat kipeinä roolisuorituksille. Yhteinen nauru ja yhteinen projekti- tältä elämän pitäisi tuntua. Taipaleelta, jota porskutellaan yhdessä. Näin viime yönä unta, jossa lopultakin uskalsin kiivetä korkealta alas. Ennen unissani putosin silloilta ja huojuvista rakennuksista. Nyt istuin korkealla parvekkeella. Jossain vaiheessa totesin kiipeäväni tikapuilta alas, koska huimaa. Ja niin minä kiipesin huojuvia huteria tikapuita pitkin alas! Jossain vaiheessa ote lipesi ja putosin pehmeisiin olkiin. Kertoiko sisimpäni minulle, että eilisen epämukavuusaluevisiitin vuoksi uskalsin unessakin tehdä rohkeita tekoja. Mikä tekee päivästäsi erityisen? Voisiko ...

Hyvää huomenta. Päivä 18 starttaa aurinkoisena torstaina. Tänään on kiireinen ja jännittävä päivä. Epämukavuusalue kutsuu! Hyvinvointi on noussut itselle tärkeäksi aiheeksi, toivottavasti saan asiani välitettyä kanssakuulijoille.  Koitan muistuttaa jokaista kuuntelemaan itseään. Elämme arkea suurimmaksi osaksi elämää. Osa elää odottaen viikonloppua, lomaa, vapaapäivää, työpäivän loppua..jne. Hypätään jonosta toiseen ja stressataan jonojen hitautta, pituutta ja milloin mitäkin.  Milloin on aika pysähtyä elämään hetken kerrallaan? Miten tehdä niistä hetkistä juhlaa? Kuinka elää arkea, jota voi hymyssäsuin muistella myöhemmin. Tiedätkö, kenelle kuuluu sinun arkesi päärooli. Kuka on vastuussa siitä, että voit nukkumaanmennessä kiittää itseäsi tästä päivästä? Lukeudutko tulevaa odottaviin vai hetkessä-eläviin, pienistä hetkistä nauttiviin. Suosittelen suuresti ja lämpimästi jälkimmäistä.  Kehokuuri on opettanut minulle monta asiaa: Pärjään aamuisin i...

Huomenta! Täällä on sekä viikonpäivät että cellreset-päivät sekaisin. Koitetaan päästä aamupäivästä järjestykseen, muutoin olen viemässä poikaa vääränä päivänä kerhoon ja olen itse Ilmajoella ihmettelemässä yksikseni viikonpäiviä. Huomenna. Tänään ja eilen minussa on enemmän virtaa mitä kuluneilla viikoilla. Toisaalta uudet jännittävät asiat puskee uutta jännitettä ja energiaa, etten tiedä kuinka olla. Onko sinulla tälläisiä hetkiä? Kun innostut etkä malttaisi odottaa h-hetkeä. Onko asia sellainen, joka voisi olla osana unelmaasi? Unelmointi on ollut itselle vaikeaa. Kun kesäkuulla ohjaajani kysyi, mistä haaveilen, en osannut oikein vastata. Olin itseasiassa toteuttanut monia unelmia keväällä, että niiden jatkojalostaminen oli jäänyt. Olen joskus miettinyt unelmointi-iltaa, tai päivää tai vaan lyhyttä hetkeä. Aikaa, jolloin voisi haaveilla kaikesta mitä mieleen juolahtaa. Mitä kaikkea tekisi, jos ei olisi rajotteita. Minne asioihin mielikuvitus sydän apunaan kuljettaisi, jos olis...

Aurinkoista tiistaita! Heräsin taaperoni hymyyn ja halaukseen. Aamunaloitus on koko päivän punainen lanka. Minä aloitin päivän halauksella ja hymyllä- parasta maailmassa. Minun kotiäitiarki on myös parasta. Ollaan miehen kanssa kotona. Esikoinen käy kerhoissa ja leikkii naapurilapsien kanssa. Juniori on vielä äidin sylivauva, vaikka uhma jo nostelee päätään. "Ei ei" ja "boi"(=pois tai hellitellen voivoivoi) on ollut in nykypäivinä. Tällä viikolla tapahtuu suuria. Pidän mm. ihkaensimmäisen hyvinvointiluennon isolle joukolle ihmisiä! Jännittää mielettömästi! Vaikka rakastan esiintyä, on luennonpito uusi juttu ja jopa jollain muotoa epämukavuusalueen juttu. Kerronko jo kerrottuja asioita vai saanko annettua kuulijoille uutta näkökulmaa ja motivaatiota ajattelemaan omaa hyvinvointia. Hymy ja halaus sinulle. Mitä kivaa teet tänään? Joka päivälle pitää pyhittää oma hetki rakastamalle asialle.

Olipa viikonloppu. Ei pieni ihminen meinaa käsittää omien pikkuhaaveiden ja unelmien olevan toteutumispisteessä. Asiat lähtee rullaamaan, kun päättää ja tekee asioita unelmien eteen! Unelmien ei tarvitse olla maata mullistavia, joskin pikku unelmatkin tuntuu mielettömän hyviltä. Silloin tekee asioita, joita syvällä sydämessä on aina halunnut tehdä. Olen noin kymmenen vuotta haaveillut jonkin sortin keikasta synnyinkunnassani. Viime keväällä tajusin, ettei tuo haave toteudu, jos vain istun odottamassa. Tänä päivänä tiedän olevani lapsuuden tutulla lavalla yhtenä Marimikkolaisena! Tästä tulee aika upea juttu, sanokaa mun sanoneen! Kuurista sen verran, että aviomies sanoi "Oho", kun viimein pääsin ylös peittojen seasta. Mieli on hyvä. Eikä yhtään sureta herkuttomuus tai suolattomuus. Huomaan suunnittelevani seuraavaa kuuriajankohtaakin eli kuuri nro kaksi tullee ensi vuonna ajankohtaiseksi.

Kuoroleiri päättyi. Olemme matkalla kotiin. Kuorolaisten eniten kysytty kysymys minulle : -Paljonko sä oot laihtunut? Ennen kuuria painoin enemmän mitä viime marraskuussa. Nyt painan vähemmän mitä pariin vuoteen. Kävin eilen saunassa - virhe! Kroppa on turtana ja sen vuoksi epämielyttävän kipuinen. Tiedän näillä oireiluilla, että minussa on paljon paljon kyönää. Kolmeemkymmeneen ikävuoteen mahtuu useita kiloja lisäaineita ja kyönäistä kuonaa. Onko siis ihme, etten ole voinut aina loistavasti. Viikonloppuni oli mitä onnistunein. Lauluntäyteinen ja mielenkiintoinen. Viihdekuoro Marit ja Mikot on suuntaamassa uudenlaisiin viihdekuoroesityksiin. Jännittää aika paljon, koska ollaan uusien asioiden kynnyksellä.

Heipä hei. Nyt pikabloggausta luvassa. Olemme matkalla Marimikkojen kuoroleirille treenaamaan jotain ainutlaatuista. Se kerrottakoon, että treenit mahdollistaa parin unelmani toteutumista marraskuussa. En uskalla kertoa enempää. Syke nousi innostuksesta jo kirjoittaessa. Leirillä olisi täysihuolto, mutta ähäkutit Antti ja Taija kuurailee ja tuo kaikki eväät itsellensä. Mietin vaan, muistettiinko oikeasti kaikki. Olen tykästymässä puntariin. Lukemat ei laske enää viime viikon ennätysvauhtia, mutta joka aamu peilikuva näyttää kaikin puolin yhä paremmalta. Joka aamu saa aihetta kiittää ja tsempata itseään jatkamaan kuuria tiukasti. Hyvä minä! Aurinko paistaa. Tänään on hyvä päivä! Hymyä huuleen.

Viikonloppu alkaa. Pojat lähtee mummolaan ja me kuurilaiset mennään viettämään musiikkipitoinen viikonloppu kuoroleirillä. Vähän jännittää, muistanko pakata kuuriruuat kahdelle mukaan. Kasvikset on kuluneella viikolla maistunut hurjan hyvältä. Oikein kaduttaa, miten vähän ollaan panostettu kasviksien käyttöön ruuan laitossa. En ole kaivannut leipää tai maitoa. Kahvia kaipaan, mutta olen pystynyt olemaan ilman pikakahvia. Eilen olin luennolla, jossa käsiteltiin tunnelukkoja. Tunnistin itseni parista lukosta. Olen ollut alistuja. Ihminen, joka haluaa miellyttää ennemmin kuin loukata. Olen jättänyt omat mielipiteeni toisten alle. Tällä tyylillä olen omasta tahdostani jättäytynyt jonojen jatkoksi, jottei kukaan loukkaantuisi. Onneksi olen saanut ääneni kuulumaan. Arvostan itseäni, kun osaan lopulta määritellä rajani. En osaa puhua asioita suoraan, mutta opettelen pitkään, jotta osaisin.