Metsässäkin on kuuma. Vaikka tuuli käy välillä pyyhkäisemässä kannustavasti otsaa, on auringon polttava katse armoton. Mustikoita kerätessä ajatukset kulkeutuu omilla urillaan. Se kierähtää menneisiin akoihin, lapsuusajan metsäretkiin ja siihen aikaan, kun rakas isoäitini poimi vadelmia kotipihasta. Silloin marjojen poiminta ei ollut minun juttu. Ajatukset laukkaa menneessä ja tulevassa samalla kun takerrun mustikkavarpuihin ja mittailen silmämääräisesti mustikoiden kokoa. Osa jää paikalleen, suurimmat pakastetaan. Samalla mietin, mistä elämässäni pidän kiinni tällä hetkellä vai olenko enemmänkin kädet vapaana tarttumaan hetkiin aidosti. Elämämme on täynnä pintoja. Materiaa. On kulkuneuvoja, upeita puutarhoja, koteja, vaatteita,laukkuja yms. Esikoiseni kertoi, että ostaisi lottovoitolla paljon paljon leluja! Sanoin, että hänellä on jo leluja paljon eikä niistä yksikään ole kiinnostava. "JOO, mutta naapurin lelut on kivempia." Onko näin..Tästäkö se jo alkaa, pintojen...
Kommentit
Lähetä kommentti