Pieni vilkaisu olan yli

Älä katso taaksesi, sanotaan.

Juuri tänään ja tässä hetkessä sen kuitenkin teen ihan vain vertaillakseni itseäni siihen tyyppiin, joka olin. 

Muistan itseni framilla istumassa. Viime lokakuussa 2017 aloittaneeni elämäni ensimmäisen liiketoimintasuunnitelman tekemistä. Olin yhtenä yli-ikäisenä Nuorten yrittäjyyspajan minua nuoremmista hienoista tyypeistä ja sain kaipaamaani kannustusta siitä, mitä yrittäjyyden ensiaskeliin lähdin hakemaankin.

Liiketoimintasuunnitelmat on lisääntyneet muistitikussani sekä tietokoneen tiedostoissa ja juuri äsken viimeistelin uusimman. Siistin, leikkasin ja tiivistin asioita, joita olen kuluneina kuukausina niissä toistellut uskollisesti. Ne orastavat lokakuun varovaiset ja hauraat ideat on kehittyneet ja saaneet selkeän hahmon, värin ja suunnan.Tästä viikon päästä siihen saisi jälleen jotain muutosta aikaan, mutta luulen, että jatkossa nuo muutokset näkyy enemmän itse yrityksemme toiminnassa.

Mitäs muuta olen oppinut? 

Sen, ettei minun tarvitse olla yhtään mitään muuta kuin olen! 

Sen, että saan edetä ja tehdä asioita omalla tyylilläni. 

Sen, ettei kukaan muu voi tietää,mitä tunnen ja miksi. 

Sen, että minä hitto vie riitän justiin tälläisenä hölösuuna ja hömppänä ja minua ei kukkuakaan kiinnosta se, onko se jollekulle muulle muuta kuin ok.

Sen, että olen onnekseni oppinut olemaan rento verkostomarkkinointihihhuli kaiken näiden vuosien jälkeen ja tämä oivallus on ollut yksi parhaista kuluneina parina vuotena!
Sen, että läheskään kaikki ei oo mun kaltaisia hihhuleita ja että ne mulle sopivat hihhulit tulee kyllä aikanaan  meikäläisen tielle. 

Sen, että juuri edellä mainittu rentous näkyy selkeästi kaikessa mitä teen.

Sen, että uskallan markkinoida hihhulijuttuja ja rakastamaani Poutafiilismeininkiä! 

Sen, että uskallan tutustua ennalta vierasiin ihmisiin!

Sen, että ennen epämukavuusalueeksi mieltämäni jutut on muuttunut mukavamman puoleen.

Sen, että osaan näköjään neuloa sukkia! 

Sen, että osaan kasata karaokevehkeen ja emännöidä tosta vaan karaokeiltaa! JES! 

Sen, että minä,joka en ikinä ole ollut innokas opiskelija, opiskelen jälleen ammattitutkintoa!

Sen, että mun elämä on ihan älyttömän siistiä,leppoisaa ja välillä niin kirosanatäyteistä kotiäitielämää tämän kaiken legopikkuautovaaterojun keskellä,että tässä mieli lepää!

Hyvä minä vai kutsuisinko hulluksi? Irtisanoutua varmoista töistä ja hypätä tyhjän päälle. 

Vielä kun tajuaisin levittää siipeni koko pituuteensa ja hoksaisin, miten välttää kovin tömäys. En tiedä, tuleeko joku vielä sanomaan "että mitäs mää sanoin", mutta

Kävi miten kävi, minä olen valmis ja tällä hetkellä minä en kovinkaan korkealta maahan putoa.