Pohjalla

Nämä kuluneet päivät on mytännyt minut pieneksi. Räkätauti estää laulamasta enkä tällä hetkellä päästä itseäni syömään onnea. Joudun negatiivisien asioiden äärelle. Epäonnistumisen pelko, kaukana olevat unelmat on tovin läpinäkyviä haaveita sumussa. Minulla ei ole nyt mitään. Kärsivällisyys taittuu kärsimättömyyteen, kauanko minun pitää odottaa?

Rakastan myötäelää toisten onnistumisia, mutta juuri tänään minä haluaisin onnistua ja iloita itseäni sekä yhdessä saavutettuja onnistumisia. Haluan jakaa onnen ja onnistumiset ja juhlistaa.

Kateus painaa niskan päälle ja muistan tämän tunteen koulussakin kokeneeni. Matkiminen oli silloin opittu tapa saada hyväksyntää. Missä olen minä itse. Kovin kauan annoin muiden sanella, mitä minä olen.

Minä opin esiintymään. Pelleilemään . Olemaan iloinen. Kantamaan naamiota. Opin olemaan hiljaa, äänetön mielipiteineni, muut oli parempia kertomaan, mikä on oikein ja kannattavaa.

Lavalla sai taputukset, lavalla minut huomattiin ja sain olla lavalla mitä ikinä halusin. Lavalla sain olla joku muu ja kuitenkin minä itse. Sain purkaa tunteita, jotka oli ja on yhä patoina piilossa.
Rakastan esiintyä. Nykyään lavalla on yhä enemmän minä itse. Kiitos Antin, en yksin uskaltaisi.

Onko tämä se epätoivon hetki, kun toteaa, ettei tällä hetkellä takana ole kuin poltetut sillat ja suljetut ovet. Patojen yli ryöppyää kuumat kyyneleet, yksinjäämisentuska ja irrallisuus. Menneet käsittelemättömät tunteet ja muistot kuin puhurina iskee kasvoihin. En osaa sitoutua, en osaa juurtua enkä osaa pitää kiinni niistä, joista pitäisi.

Nyt elän aikaa, kun joudun nousemaan pohjalta ja alan rakentamaan itseäni ja tulevaisuutta. Kaikki on minusta kiinni. Kyyneleet saa virrata ja onhan ok olla kaikkea muuta kuin hyvän fiiliksen ihminen?

Eilisen päivän aurinkona toimi tulevat yhteistyökuviot, kiitokset ja kehut. Ne tuli oikeaan aikaan. Kuin kevään ensimmäiset leskenlehdet.

Jostain kummasta syystä apua tarjottiin läheltä: Minulle ohjattiin uusi vaihtoehtoreitti. Olin jämähtänyt väärään suuntaan ja nyt auringon häikäistämänä tiedän, että sanon kyllä tälle uudelle suunnalle.

Kiitos.