Unelmainen päivä
Jännitys oli henkeäsalpaava!
Se yllätti kuin kuurosade. Kasteli kauttaaltaan.
Halusin juosta sateensuojaan ja samalla olla kaatosateen alla.
Rakastin sitä jännitystä, kun lähdettiin ajamaan kohti esiintymispaikkaa.
Sekä into että epätoivo taiteili vaakakupeissa.
Mitä jos en riitäkään?
Hetken päästä piti heittää tyhmää vitsiä, heittää kaikki lekkeriksi ja nauroin hermostuneena
itseni rennommaksi.
Rouva Purolan unelma omista keikoista, yhteislauluista ja nyt, konsertista, oli toteutumassa.
Tiesin, että riittäisin ja tiesin, että minulla on rautainen ammattilainen vierelläni. Ollaanhan tässä jo useampi vuosi treenattu ja musisoitu. Vaikka tapahtuisi mitä, me oltaisiin yhdessä. Duo, tiimi, kokoonpano...Purolat.
Eikä siinä kauaa mennyt, kun jännitys vaihtoi roolia. Kun sai esitettyä lämmittelyksi pari kappaletta, kun pääsi lavalle ja kun sai kuulijoiden energiat liikkeelle, tiesin, ettei ole mitään pelättävää.
Lavalla oli ME, meidän sydämet, tunteet, elämät ja tulkinnat kappaleista.
Kaikista parasta oli, kun meillä oli repertuaarissa omia kappaleita. Biisejä, jotka oli ehtinyt vuoden aika hautumaan suuresti. Joita emme enää esittäneet kilpaa sekuntikello kädessä vaan jonka sävelille annettiin uudenlainen tila.
Rannan aallot kappaleemme jälkeen yleisöstä kuului "Tämä oli hyvä kappale!". Tajusin viimeistään silloin, mitä positiivinen palaute vastaanottajassa tekee ja tiedän, että jatkossa koitan kannustaa ja kehua ihan kaikkia, jotka herättää minussa hyviä ajatuksia. Suosittelen tätä positiivisuuden jakamista jokaiselle, joka lukee tämän tekstin.
Konsertin jälkeen olin yhtä hymyä ja onnellista huokausta. Tiesin, että tämä tunne valtaa mielen ja jota tulen ikävöimään sen alkujännityksen lisäksi. Rakastan musiikkia, laulua, Antin soittoa ja meidän yhteistä elämää ja duoa. Rakastan sitä tietoa, että meillä on mahdollisuudet mihin vain.
-Rouva Taija Purola-
Se yllätti kuin kuurosade. Kasteli kauttaaltaan.
Halusin juosta sateensuojaan ja samalla olla kaatosateen alla.
Rakastin sitä jännitystä, kun lähdettiin ajamaan kohti esiintymispaikkaa.
Sekä into että epätoivo taiteili vaakakupeissa.
Mitä jos en riitäkään?
Hetken päästä piti heittää tyhmää vitsiä, heittää kaikki lekkeriksi ja nauroin hermostuneena
itseni rennommaksi.
Rouva Purolan unelma omista keikoista, yhteislauluista ja nyt, konsertista, oli toteutumassa.
Tiesin, että riittäisin ja tiesin, että minulla on rautainen ammattilainen vierelläni. Ollaanhan tässä jo useampi vuosi treenattu ja musisoitu. Vaikka tapahtuisi mitä, me oltaisiin yhdessä. Duo, tiimi, kokoonpano...Purolat.
Eikä siinä kauaa mennyt, kun jännitys vaihtoi roolia. Kun sai esitettyä lämmittelyksi pari kappaletta, kun pääsi lavalle ja kun sai kuulijoiden energiat liikkeelle, tiesin, ettei ole mitään pelättävää.
Lavalla oli ME, meidän sydämet, tunteet, elämät ja tulkinnat kappaleista.
Kaikista parasta oli, kun meillä oli repertuaarissa omia kappaleita. Biisejä, jotka oli ehtinyt vuoden aika hautumaan suuresti. Joita emme enää esittäneet kilpaa sekuntikello kädessä vaan jonka sävelille annettiin uudenlainen tila.
Rannan aallot kappaleemme jälkeen yleisöstä kuului "Tämä oli hyvä kappale!". Tajusin viimeistään silloin, mitä positiivinen palaute vastaanottajassa tekee ja tiedän, että jatkossa koitan kannustaa ja kehua ihan kaikkia, jotka herättää minussa hyviä ajatuksia. Suosittelen tätä positiivisuuden jakamista jokaiselle, joka lukee tämän tekstin.
Konsertin jälkeen olin yhtä hymyä ja onnellista huokausta. Tiesin, että tämä tunne valtaa mielen ja jota tulen ikävöimään sen alkujännityksen lisäksi. Rakastan musiikkia, laulua, Antin soittoa ja meidän yhteistä elämää ja duoa. Rakastan sitä tietoa, että meillä on mahdollisuudet mihin vain.
-Rouva Taija Purola-
Kommentit
Lähetä kommentti