Vain Elämää?

Vuosi 2017 ja uuden vuoden haasteeni: haastoin itseni kokeilemaan rajojani. Käymään epämukavuusalueella.
Alkuun oli vaikeaa kiittää kaupan kassaa ja myöhemmin oli vaikeaa sanoa jotain muutakin, hymyn kera tai ilman. 

On ollut vaikea kehua yks kaks yllättäin jota kuta, sanoa asioita suoraan sydämestä hyvää tarkoittaen. Miksi on helpompaa nälviä, torua, antaa negatiivista palautetta kuin sanoa jotain oikeasti mieltä piristävää. Sanakukkasia. Haluan jakaa niitä jatkossa kimpullisia ympärille.

Tajusin vasta päivä pari takaperin tämän vuoden haasteeni uudelta kantilta. Koko tavoite muovautui aivan muuksi, mitä alkuun hahmottelin. Koko pohja vaihtoi muotoaan, kuin olisin vaihtanut alustan sorasta nurmikolle. Teräviltä kiviltä kasteiselle maalle. Aamukaste nurmikolla on aivan erilainen kuin aamu soraisella tiellä, vai kuinka? 

Tarinat. Niistä minä elän. Niitä minä koitan ikuistaa sanoihini, rivien väleihin, kuviin, katseisiin, hymyihin ja kyyneliin. Nykyään itken tarinoista, sydämen tarinoista, tunteista, joita tarinoihin kytkeytyy. 

Oletko huomannut? Kun kuuntelee toisen tarinaa, sitä rinnalla elää kelaen omaansa. Vertailee, tuntee yhteneväsyyksien tuomia tunteita tai tunteita, jotka on omassa elämässä vieraita. Uusi tarina tuo omaan elämään aina jotain uutta. Se voi muuttaa eletyn elämän asioita uudelle tolalle niin hyvässä kuin pahassa. 

2017 aloin rakastaa itseäni rehellisemmin ja tekemään jotain elämälle, jota ennen tekopirteänä suoritin. Aloin elää! Ennen en antanut itsestäni mitään kellekään enkä halunnut kiinnostua muista. Muiden tarinoista olisin  joutunut kelaamaan omaani. En kokenut sitä sen arvoiseksi. 

Nyt minua kiinnostaa tarinat. Mitä sinun tarinasi antaisi minulle? Mitä minun sinulle? En tiedä mitään sinun tähtihetkestä, oletko miettinyt, mikä se olisi, jos joskus kysyn? 

Huomaan herääväni eloon. Tanssin joka aamu, kuin leskenlehti, joka on kuin ylipukeutuneena ensimmäisiin tanssiaisiin, karun roudan aikaan. Minä rakastan olla elämäni prinsessa-mekko päällä, kukka korvan takana minä tällä hetkellä kirjoitan tämän hetken elämäni lukua.
Huominen on huomenna. Nyt on nyt.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni vilkaisu olan yli

Älä katso taaksesi, sanotaan. Juuri tänään ja tässä hetkessä sen kuitenkin teen ihan vain vertaillakseni itseäni siihen tyyppiin, joka olin.  Muistan itseni framilla istumassa. Viime lokakuussa 2017 aloittaneeni elämäni ensimmäisen liiketoimintasuunnitelman tekemistä. Olin yhtenä yli-ikäisenä Nuorten yrittäjyyspajan minua nuoremmista hienoista tyypeistä ja sain kaipaamaani kannustusta siitä, mitä yrittäjyyden ensiaskeliin lähdin hakemaankin. Liiketoimintasuunnitelmat on lisääntyneet muistitikussani sekä tietokoneen tiedostoissa ja juuri äsken viimeistelin uusimman. Siistin, leikkasin ja tiivistin asioita, joita olen kuluneina kuukausina niissä toistellut uskollisesti. Ne orastavat lokakuun varovaiset ja hauraat ideat on kehittyneet ja saaneet selkeän hahmon, värin ja suunnan.Tästä viikon päästä siihen saisi jälleen jotain muutosta aikaan, mutta luulen, että jatkossa nuo muutokset näkyy enemmän itse yrityksemme toiminnassa. Mitäs muuta olen oppinut?  Sen, ettei ...
Lue lisää

Lupa Unelmoida

Kuva
Kesäkuusta lähtien olen opetellut ja sallinut. Antanut mielikuvituksen juosta ja lentää. Opetellut iloitsemaan ja itkemään liikutuksenkyynelissä kylpien. Olen haaveillut kiireettömistä ja välillä haastavan kiireellisistä päivistä. En ehkä kesäkuussa tajunnut, miten ihanaa työtä vielä joskus tulen tekemään ja kuinka avoimia ihmisiä tulen tapaamaan. Kuluneen puolen vuoden aikaan mahtuu monta upeaa kultaista persoonaa ja tuttavuutta. Jos heidän tuomaa energiaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi LOISTAVAa. Hyvinvoiva ihminen loistaa. Silmät hehkuu ja hymy venyy korvasta korvaan. Minä olen saanut pidettyä erään viherkasvin hengissä yli kymmenen vuotta. Ja vasta nyt se kukoistaa kaikista hienoiten. Ennen oletin pelkän veden ja auringon riittävän. Nyt tarjoan ravinnejämävedet kukkamultaan ja viherkasvit kasvaa tällä hetkellä kilpaa. Kyllä me ihmisetkin pysytään elossa vaikka syötäisiin mitä. Toinen juttu, ravitseeko syömämme ruoka kehoa oikein. Vai käykö kuten minulle. Syön leiv...
Lue lisää

Kuinka saavuttaa uutta?

Elämässäni on uusi sävel. Uusi sivu. Uusi kirja. Uudet juonenkäänteet. Tarinan hyvikset ei ehkä olekaan niitä, joiden voimalla saavutetaan suuria. Tarinan pahikset ovat niitä rajojen rikkojia, jotka ei halua mennä massan mukana. Haluan olla hyvis, mutta uusin rajoin. Vanhat tutut raamit on rikottu. Kyllä- se teki ja tekee yhä kipeää. Olo on kuin kiljuisin välillä rikkinäiset raamit kaulalla vuoren huipulla huutaen JEEEE! Välillä niitä rikottuja raameja yrittää paikata, kun kaduttaa ja tekisi mieli heittää hankat tiskiin ja oma pää seinään. Onko tässä mitään järkeä? Vanha tuttu on turvallista, kuin vanhat villasukat. Vanhat kaavat, odotukset ja oletukset on äänettömällä voimallaan seuranamme. Niihin on helppo tuudittautua. On helpompaa kyseenalaistaa ja perääntyä, kieltäytyä tai olla vain hiljaa kuin ihmetellä avoimin mielin. Kuka uskaltaa unelmoida ja tavoitella unelmiaan? Vanhat villasukat jalassa, jo kovin kuluneet. Tutusta ja turvallisesta on helppo valittaa ja samaan hengenve...
Lue lisää