Luovuttaminen kielletty!

Olen päättänyt edetä urallani. Luoda omat latuni puhtaalle lumelle. Olen pyörinyt ympyrää, kaatunut, katunut, noussut ylös ja päätynyt umpikujaan, peruuttanut ja kaatunut taas. Yhä sama päätös omasta urasta kytee mielessäni. Olen siitä päätöksestä itselleni tuttu. Kun jotakin hiljaa päätän ja lyön kättä päälle, siitä ei enää luisteta. Tämä viimeisin päätökseni on solmittu, kätelty lujalla otteella.

Nuorimmaisen synnyttyä päätin päästä kuntoon. Se päätös on yhä hehkuna taustalla- minun oma hyvä olo! Minun ajatus ja tuntemus siitä, mikä on minulle tänään ok ja mikä ei. Vastoinkäymisiä tulee joka päivä. Annan niille yläfemman ja jatkan päivää. 

Joskus vastoinkäymiset läppäsee poskelle ja pakottaa kyyneleet poskille ja kirosanat ilmoille. Peilistä tuijottaa nainen syyttävin katsein ja kuiskaa kaiken olevan minun syy. Luuseri. Lopeta jo. Eihän sinulla ole ketään, olet tyhjän päällä, ihan naurettavaa! 

Tämä on uutta. Tämä on pelottavaa. Tämä vaatii kekseliäisyyttä, määrätietoisuutta, unelmia, uskoa itseensä ja aitoa rakkautta omaa tekemistä kohtaan. 

Enkä ole yksin! On vain vaikea muistaa läheiset maassa ollessa. Minulla on tuki. Suurisydämisiä aitoja ihmisiä, jotka on ottanut minut juuri tällaisena sydämeensä. Joita ajattelemalla saa hymyn loistamaan taivaalle. 

Minä en luovuta. Ehkä juuri nyt olen rähmälläni ja läpsyttelen vastoinkäymisen kättä. Olen silti pian taas ylhäällä ja hymyilen. Tämä on elämää, tämä on tunteiden vuoristorataa. Tämä on aivan eri elämää mitä ennen, sillä ennen
minä en tuntenut yhtään mitään.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni vilkaisu olan yli

Älä katso taaksesi, sanotaan. Juuri tänään ja tässä hetkessä sen kuitenkin teen ihan vain vertaillakseni itseäni siihen tyyppiin, joka olin.  Muistan itseni framilla istumassa. Viime lokakuussa 2017 aloittaneeni elämäni ensimmäisen liiketoimintasuunnitelman tekemistä. Olin yhtenä yli-ikäisenä Nuorten yrittäjyyspajan minua nuoremmista hienoista tyypeistä ja sain kaipaamaani kannustusta siitä, mitä yrittäjyyden ensiaskeliin lähdin hakemaankin. Liiketoimintasuunnitelmat on lisääntyneet muistitikussani sekä tietokoneen tiedostoissa ja juuri äsken viimeistelin uusimman. Siistin, leikkasin ja tiivistin asioita, joita olen kuluneina kuukausina niissä toistellut uskollisesti. Ne orastavat lokakuun varovaiset ja hauraat ideat on kehittyneet ja saaneet selkeän hahmon, värin ja suunnan.Tästä viikon päästä siihen saisi jälleen jotain muutosta aikaan, mutta luulen, että jatkossa nuo muutokset näkyy enemmän itse yrityksemme toiminnassa. Mitäs muuta olen oppinut?  Sen, ettei ...
Lue lisää

Lupa Unelmoida

Kuva
Kesäkuusta lähtien olen opetellut ja sallinut. Antanut mielikuvituksen juosta ja lentää. Opetellut iloitsemaan ja itkemään liikutuksenkyynelissä kylpien. Olen haaveillut kiireettömistä ja välillä haastavan kiireellisistä päivistä. En ehkä kesäkuussa tajunnut, miten ihanaa työtä vielä joskus tulen tekemään ja kuinka avoimia ihmisiä tulen tapaamaan. Kuluneen puolen vuoden aikaan mahtuu monta upeaa kultaista persoonaa ja tuttavuutta. Jos heidän tuomaa energiaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi LOISTAVAa. Hyvinvoiva ihminen loistaa. Silmät hehkuu ja hymy venyy korvasta korvaan. Minä olen saanut pidettyä erään viherkasvin hengissä yli kymmenen vuotta. Ja vasta nyt se kukoistaa kaikista hienoiten. Ennen oletin pelkän veden ja auringon riittävän. Nyt tarjoan ravinnejämävedet kukkamultaan ja viherkasvit kasvaa tällä hetkellä kilpaa. Kyllä me ihmisetkin pysytään elossa vaikka syötäisiin mitä. Toinen juttu, ravitseeko syömämme ruoka kehoa oikein. Vai käykö kuten minulle. Syön leiv...
Lue lisää

Kuinka saavuttaa uutta?

Elämässäni on uusi sävel. Uusi sivu. Uusi kirja. Uudet juonenkäänteet. Tarinan hyvikset ei ehkä olekaan niitä, joiden voimalla saavutetaan suuria. Tarinan pahikset ovat niitä rajojen rikkojia, jotka ei halua mennä massan mukana. Haluan olla hyvis, mutta uusin rajoin. Vanhat tutut raamit on rikottu. Kyllä- se teki ja tekee yhä kipeää. Olo on kuin kiljuisin välillä rikkinäiset raamit kaulalla vuoren huipulla huutaen JEEEE! Välillä niitä rikottuja raameja yrittää paikata, kun kaduttaa ja tekisi mieli heittää hankat tiskiin ja oma pää seinään. Onko tässä mitään järkeä? Vanha tuttu on turvallista, kuin vanhat villasukat. Vanhat kaavat, odotukset ja oletukset on äänettömällä voimallaan seuranamme. Niihin on helppo tuudittautua. On helpompaa kyseenalaistaa ja perääntyä, kieltäytyä tai olla vain hiljaa kuin ihmetellä avoimin mielin. Kuka uskaltaa unelmoida ja tavoitella unelmiaan? Vanhat villasukat jalassa, jo kovin kuluneet. Tutusta ja turvallisesta on helppo valittaa ja samaan hengenve...
Lue lisää