~Poutiselämää~

Olen päättänyt edetä urallani. Luoda omat latuni puhtaalle lumelle. Olen pyörinyt ympyrää, kaatunut, katunut, noussut ylös ja päätynyt umpikujaan, peruuttanut ja kaatunut taas. Yhä sama päätös omasta urasta kytee mielessäni. Olen siitä päätöksestä itselleni tuttu. Kun jotakin hiljaa päätän ja lyön kättä päälle, siitä ei enää luisteta. Tämä viimeisin päätökseni on solmittu, kätelty lujalla otteella. Nuorimmaisen synnyttyä päätin päästä kuntoon. Se päätös on yhä hehkuna taustalla- minun oma hyvä olo! Minun ajatus ja tuntemus siitä, mikä on minulle tänään ok ja mikä ei. Vastoinkäymisiä tulee joka päivä. Annan niille yläfemman ja jatkan päivää.  Joskus vastoinkäymiset läppäsee poskelle ja pakottaa kyyneleet poskille ja kirosanat ilmoille. Peilistä tuijottaa nainen syyttävin katsein ja kuiskaa kaiken olevan minun syy. Luuseri. Lopeta jo. Eihän sinulla ole ketään, olet tyhjän päällä, ihan naurettavaa!  Tämä on uutta. Tämä on pelottavaa. Tämä vaatii kekseliäisyyttä, määrä...