Aamunavaus
Aamuisin herään suukkosateeseen tai pikku pojan painiin. Hän kömpii päältäni isänsä syliin ja koittaa vielä saada isoveljen hereille.
Nukumme perhepedissä ja tämä tuo kaikille lämpöä ja turvaa. Vanhempien ei tarvitse heräillä ja hipsiä toiseen huoneeseen jos pieni ei nukukaan. Tuhina vieressä vie omat huolet pois. Turva ottaa kädestä kiinni jos itku tulee unien läpi.
Kun herään, käyn unelmakarttani kuvat ja tekstit läpi. Huomaan sen kaipaavan päivitystä, mutta pääkohdat yhä muuttumattomina. Unelmat muistuttaa, miksi herään aamuisin ja mitä juuri tämä päivä pitää sisällään.
Ensimmäisenä teen aamudrinksut. Pojille miniversiot, itselle extraa punaista herätejuomaa ja aamu voi alkaa! Päivä alkaa hymyillen, halaten ja tulevaa tuumien. Jos mitään menoja ei ole, on perhepäivä, muutoin pyrin välittämään omaa virtaa eteenpäin ja kenties sopimaan näkemisiä. Nykyään näkemisehdotelmia tulee vuorostaan minulle, se on ilahduttavaa, kiitos teille rohkeille!
Koitan myös keksiä somepäivityksiin jotain kannustavaa, ääniviestejä ystäville, joita en välimatkan takia usein näe, sydämiä toisille ja hyviä ajatuksia yleisesti kaikille heille, jotka tuo minulle hyvät muistot ja fiilikset.
Ei ole helppoa olla hyvällä päällä. Kyllä olen karjuva kotiäiti, mököttävä vaimo ja loukkaantunut ystävä. Olen väliin kipeä, rahaton, aivoton, huolimaton, väsynyt ja imeydyn herkästi toisten tunnelmiin.
Ihmiset kohtelee toisiaan rumasti. Se ei ole kannustusta tai toiseen uskomista. Se on kritisoimista, pilkunviilausta, kyseenalaistamista, pään aukomista, kiroilua, kiusaamista. Pahimmilmaan se on unelmien lyttäämistä hetkellä, kun itse on kiitotiellä täydessä vauhdissa valmiina läheisien kannustuksille siivet levällään. Vauhti pysähtyy kuin seinään. Palasien keruuseen menee aikaa, ennenkuin voi kokeilla siipiä uudelleen.
Maailma romahtaa jos uskoo oman itsensä sijaan siihen, mitä ympärillä sanotaan. Kuka hyvänsä sortuu negasiivisen painon alle, jos sallii kaiken painavan tulla jyräten päälle.
On päiviä, kun en jaksa. Silloin voi itkeä puhelimessa, kuunnella surumusaa, halia tyynyä.. niitä hetkiä kuuluu olla ja niitä ei hymyn taakse ole tarve piilotella. On rohkeutta olla voimaton ja on voimaa olla pelokas.
Mutta kaikista suurin on rohkeus selvitä asioista omalla tyylillä-yhdessä.
Asenne, rohkeus, rakkaus. Uskalla uusiin asioihin ja luota itseesi. Rakkaus itseäsi kohtaan lisääntyy, kun huomaat rohkeutesi kasvaneen ja hymysi tarttuneen vastaantulijoihin.
Nukumme perhepedissä ja tämä tuo kaikille lämpöä ja turvaa. Vanhempien ei tarvitse heräillä ja hipsiä toiseen huoneeseen jos pieni ei nukukaan. Tuhina vieressä vie omat huolet pois. Turva ottaa kädestä kiinni jos itku tulee unien läpi.
Kun herään, käyn unelmakarttani kuvat ja tekstit läpi. Huomaan sen kaipaavan päivitystä, mutta pääkohdat yhä muuttumattomina. Unelmat muistuttaa, miksi herään aamuisin ja mitä juuri tämä päivä pitää sisällään.
Ensimmäisenä teen aamudrinksut. Pojille miniversiot, itselle extraa punaista herätejuomaa ja aamu voi alkaa! Päivä alkaa hymyillen, halaten ja tulevaa tuumien. Jos mitään menoja ei ole, on perhepäivä, muutoin pyrin välittämään omaa virtaa eteenpäin ja kenties sopimaan näkemisiä. Nykyään näkemisehdotelmia tulee vuorostaan minulle, se on ilahduttavaa, kiitos teille rohkeille!
Koitan myös keksiä somepäivityksiin jotain kannustavaa, ääniviestejä ystäville, joita en välimatkan takia usein näe, sydämiä toisille ja hyviä ajatuksia yleisesti kaikille heille, jotka tuo minulle hyvät muistot ja fiilikset.
Ei ole helppoa olla hyvällä päällä. Kyllä olen karjuva kotiäiti, mököttävä vaimo ja loukkaantunut ystävä. Olen väliin kipeä, rahaton, aivoton, huolimaton, väsynyt ja imeydyn herkästi toisten tunnelmiin.
Ihmiset kohtelee toisiaan rumasti. Se ei ole kannustusta tai toiseen uskomista. Se on kritisoimista, pilkunviilausta, kyseenalaistamista, pään aukomista, kiroilua, kiusaamista. Pahimmilmaan se on unelmien lyttäämistä hetkellä, kun itse on kiitotiellä täydessä vauhdissa valmiina läheisien kannustuksille siivet levällään. Vauhti pysähtyy kuin seinään. Palasien keruuseen menee aikaa, ennenkuin voi kokeilla siipiä uudelleen.
Maailma romahtaa jos uskoo oman itsensä sijaan siihen, mitä ympärillä sanotaan. Kuka hyvänsä sortuu negasiivisen painon alle, jos sallii kaiken painavan tulla jyräten päälle.
On päiviä, kun en jaksa. Silloin voi itkeä puhelimessa, kuunnella surumusaa, halia tyynyä.. niitä hetkiä kuuluu olla ja niitä ei hymyn taakse ole tarve piilotella. On rohkeutta olla voimaton ja on voimaa olla pelokas.
Mutta kaikista suurin on rohkeus selvitä asioista omalla tyylillä-yhdessä.
Asenne, rohkeus, rakkaus. Uskalla uusiin asioihin ja luota itseesi. Rakkaus itseäsi kohtaan lisääntyy, kun huomaat rohkeutesi kasvaneen ja hymysi tarttuneen vastaantulijoihin.
Kommentit
Lähetä kommentti