~Poutiselämää~

Hyppään ajassa taaksepäin. Hakeudun itseni äärelle vuoden taakse ja koitan imeä sen hetken minua pintaan. Millainen olin ja mitä elämältäni silloin mietin? Olen koko ikäni ollut huoleton selviytyjä. Tyyppi, joka mielellään antaa huolehtimiset toisille. Minä yleensä teen ja mietin vasta sitten. Olen huolimaton sekä rohkea että pirun ujo yksilö. Sellainen persoona, joka menee joko täysiä tai ei juuri mihinkään. Niinkuin jästipää aasi? Olin nainen, joka hymyilee ja jolle on kaikki aina ok. Mielipiteitä ei oikein ollut. En miellyttämistarpeen vuoksi osannut rakentaa sellaisia. Koitin kumartaa joka suuntaan, mutta todellisuudessa pyllistin koko ajan itselleni. Nyt mietin, kuinka tuollainen akrobaattinen teko oikeasti onnistuisi. Tulevaisuuteni näytti turvatulta, mutta työläältä ja tasapaksulta, ei niin inspiroivalta... Tiesin jo koulussa, tämä aasi tuskin etenee tällä tiellä menestyksekkäästi. Mutta ei se tiennyt vaihtoehdoista tuolloin. Olin nainen, joka viihtyy kotona ja joka ei...

Hyvää sunnuntaita. Tässä viikkoni kooste. Voin kertoa, että on ollut mieletöntä! Viikko alkoi suurilla päätöksillä ja luopumisen tuska piti kyyneleet poskilla ja palan kurkussa pitkään. En olisi voinut tehdä toisin. Tiedän tehneeni oikein. Nyt voin olla oikeasti sitä, mitä tulevaisuudessa tulen olemaan yhä vahvemmin. Joka päivään sisällytin jotakin uutta. Tapaamisia tuttujen kanssa, joista osa on tainnut hypätä ystäväkastiin, hyvinvointihöpinää, herkkujuomia, yllättäviä epämukavuusalueen haasteita sekä tulevan kehokuurin suunnittelua. Elämäni on löytänyt auringon. Minä olen löytänyt oman juttuni, polkuni ja luovan vapauteni. Olen löytänyt energisoivat iloiset ihmiset ympärille ja uskallan koittaa tutustua uusiin tyyppeihin ja asioihin. Uusia värejä arkeen. Uusia sekoituksia harmauteen. Sanotaan uusien ovien tulevan, kun sulkee vanhan. Kun päästin vanhasta, tutusta ja turvallisesta irti,  käteni vapautui tarttumaan uusiin asioihin, jotka vei täysin uuteen maailmaan. Elämä...

Aamuisin herään suukkosateeseen tai pikku pojan painiin. Hän kömpii päältäni isänsä syliin ja koittaa vielä saada isoveljen hereille. Nukumme perhepedissä ja tämä tuo kaikille lämpöä ja turvaa. Vanhempien ei tarvitse heräillä ja hipsiä toiseen huoneeseen jos pieni ei nukukaan. Tuhina vieressä vie omat huolet pois. Turva ottaa kädestä kiinni jos itku tulee unien läpi. Kun herään, käyn unelmakarttani kuvat ja tekstit läpi. Huomaan sen kaipaavan päivitystä, mutta pääkohdat yhä muuttumattomina. Unelmat muistuttaa, miksi herään aamuisin ja mitä juuri tämä päivä pitää sisällään. Ensimmäisenä teen aamudrinksut. Pojille miniversiot, itselle extraa punaista herätejuomaa ja aamu voi alkaa! Päivä alkaa hymyillen, halaten ja tulevaa tuumien. Jos mitään menoja ei ole, on perhepäivä, muutoin pyrin välittämään omaa virtaa eteenpäin ja kenties sopimaan näkemisiä. Nykyään näkemisehdotelmia tulee vuorostaan minulle, se on ilahduttavaa, kiitos teille rohkeille! Koitan myös keksiä somepäivityksiin ...

Meille on jaettu kortit käteen. Osalla on valmiiksi ässäpari käsissä, osalla hihassa. Väki väsyy, kun oman käden kortit ei näytä hyvältä. Vieressä oleva kahmii kaiken. Aika ei riitä. Raha ei riitä. Mielenkiinto ei riitä. Monesta silti kiitollinen, vaikka sitä ei ehdi sanoa tai osoittaa, koska aika ei riitä. Ei jaksa. Ei pysty eikä juuri nyt haluakaan. Valtaväestö elää pelaten korteillaan samaa peliä, jossa voitto ei ole mahdollinen, vaikka kuinka tekisi täysiä päiviä ja uhrautuisi töiden alle. Pienistä summista verotetaan, jolloin on pakko tehdä töitä, vaikka intohimo töihin on sammunut aikoja sitten. Pieni osa väestöstä on käsittänyt jujun, josta itse olen napannut idean tälle tekstille tänään. Koska käsien kortit eivät muutu, ne on minulle syystä jaettu, on minun vaihdettava peliä! Mihin peliin korttini on ylivoimaiset? Sen tiedän, etten nykykoulutuksellani ja opiskeluinnolla tule tienaamaan itseäni taloudellisesti hyvään tilanteeseen, on kehitettävä jotain muuta. Minut on ...

Tajusin tänään asian, jota minulle on toitotettu loputtomasti viime kesästä lähtien. "Keep it simple." "Krumeluurit pois". Kevennä ja karsi liiat pois. Eikös sillä tapaa luontoakin hoideta? Karsitaan liiat pois, jotta pääasiat saa tilaa kasvaa, kukoistaa ja hengittää? Olen yrittänyt liikaa. Yrittänyt niin, että päähän on sattunut pelkkä ajatus yrittämisestä! Mitäteenmitäteenmitäteen-soi nonstop-replynä päässä! Ei onnistunut edes nukkua, kun yrittämistä on vielä ennen unta ja unissaankin sitä vielä koittaa keksiä mitä ihmeellisimpiä juttuja, millä saan itseni onnelliseksi ja onnistuvaksi tyypiksi. Ja nyt, kun päätin lopettaa liikayrittämisen: aloin haaveilemaan yrittämisestä.. Kuinkas ollakaan. Kun käyn koiran kanssa lenkillä miettimättä mitään, ne oivallukset hiipiikin korvan taakse. Ennen kotiinpääsyä sitä malttamattomana odottaa, että saa ideansa jonnekin paperille maustumaan lisää. Ei liikayrittämistä. Anna aikaa. Maustua. Hautua. Kehittyä. Löydä oma jutt...