~Poutiselämää~

Pari kuukautta sitten bongasin facebookissa ilmoituksen, joka houkutteli positiivista henkilöä ottamaan yhteyttä. Ilmoitus lupaili hienoa matkaa unelimien äärelle sekä käymään epämukavuusalueella. Matka omaan itseeni houkutti tätä kotiäitiä, jolla on nyt aikaa tutustua uusiin ihmisiin ja asioihin. Minut valittiin siihen tiimiin. Hymyt ja halaukset on herkässä. Miten kauniita ihmisiä ja sieluja lähelläni onkaan. Toisten nukkuessa pois oman eletyn elämän ja hetken arvo nousee. Kiitollisuus on löytänyt tien sydämeeni viimeinkin. Minut tuntevat tietävät, miten inhoan siivoamista. En tiedä, onko tämä uusi tiimini syypää siihen, että olen ärräpäittä jaksanut huolehtia kodin yleisilmeestä. Joka tapauksessa olen saanut kuluneidem viikkojen aikana paljon aikaan. Vai onko minussa ollut jokin suuri ravinnevaje, jota olen ikäni kärsinyt. En todellakaan ole oppinut ottamaan kasviksia ja marjoja joka päiväiseen ruokavaliooni. Olen syönyt ikäni tunteeseen. Minua on rakastettu sokeripaloilla ja ...